› Keskustelut › Metsänhoito › Koivun liiallinen valta estää havumetsän kasvua › Vastaa aiheeseen: Koivun liiallinen valta estää havumetsän kasvua
Vaikka kirjoitus on asiallinen, onko tämä ajatus, että ”koivu on usein pahasta”, oikeasti syntynyt vilpittömästä tahdosta löytää totuus?
Vai onko ajatus syntynyt siitä, että halutaan maksimoida oman puuston arvo oli kustannukset luonnolle sitten mitä tahansa?
Eikö näin, että kyllähän sitä aina omaan agendaan keksii selitykset, jos haluaa? Oikeutuksen, millä oman voiton maksimointi voi kääntää kauniiksi teoksi, joita muut voisivat sitten ihailla ja kiitellä?
Jos puhutaan biologiasta ja kokonaisvaltaisuudesta, niin onkohan kuitenkaan ekosysteemimme sopeutunut miljoonien vuosien aikana siihen, että joku karsii joka ainoan hyvällä maalla olevan koivun?
Vai siihen, että luonto kasvaa niin kuin se on aina kasvanut?
Tarkoitan siis sitä, että havupuut on miljoonien vuosien aikana taistellut täällä aina koivuja ja puita vastaan ja voittaneet, ei siinä ole ihmisen apua tarvittu.
Kuitenkin, jos esimerkiksi kuusta istuttaa vaan metsän täyteen, ilman että siellä on vanhoja koivun torsoja siellä täällä, niin pian saa kyllä kävellä aika kuolleessa metsässä, sillä kuusi on niin ylivoimainen kilpailukyvyssään ja varjonsietokyvyssään, että ilman metsäpaloja Suomen hyvämaiset metsät olisi pitkälti pelkästään täynnä kuusta.
Onneks näin ei kuitenkaan ole, vaan metsäpalot ovat kautta aikojen mahdollistaneet koivulle, pioneerilajillemme, paikan vallata metsäpalonjälkeisiä mantuja ja varjostaa heinät metsästä hengiltä ja näin luoda kuusen siemenille sopivia juurtumispaikkoja.
Siinä samassa ne ovat rikastuttaneet ja kuohkeuttaneet maaperää, nostanut hyöteis- ja lintulajistoa ja monin tavoin tukenut luontoa ja sen kykyä absorvoida hiiltä, sekä maahan, että tuleville puulajeille puihin.
Hömötiasesta lähtien monet kolopesijät eivät pysty pihkaiseen havupuun torsoon kaivamaan hennolla nokalla minkään näköistä pesää ja näin ne kaikki häviävät koivuttomista metsistä ja lakkaavat tarjoamasta puille ekosysteemipalvelujaan, kuten (puun)tuholaishyönteisten syöntiä.
Ajattelisin, että kyllä saat hoitaa omaa metsääsi haluamallasi tavalla, mutta itse kyllä pysty näkemään tekoasi hyväntekeväisyytenä, vaikka ahkerasti uurastatkin.
Onhan kirjoitettu, että vaikka puhuisin ihmisten ja enkelten kielellä, mutta jos minulta puuttuisi rakkaus, en minä mitään olisi.
Samoin on kaiken uurastuksen laita, jos et oikeasti rakastaisi Jumalan luomaa metsää tai niitä ihmisiä ja eläimiä, jotka sitä metsää ja sen tuomia palveluja tarvitsee, et voi koivun tappamisuurastuksellasi voisi saavuttaa mitään suurta, vaan kaikki se olisi tyhjää ja tuulen tavoittelua, se ei muutuisi tällä kirjoituksellasi hyväntekemiseksi Jumalan silmissä.