Hirvet mielessä valmistauduin eilen jo aamusta hiihtoretkeen metsätiloille. Yöpakkanen oli kovettanut hanget jalkamiehen kantavaksi, kulkuvälinnksi valikoitui kuitenkin sukset, koska kartalta hiihtolenkki näytti olevan 7-8 km.
Ensimmäinen kohde oli turvemaalla oleva n. 3 ha:n kuvio, 03:n männikkö jonka ppa 13-15 ja alle kehittynyt mä-taimikko 110-170 cm, niistä hirvi oli tuhonnut 2/3 osaa. Ajatuksena oli kasvattaa kaksijaksoisena ja kerätä ylispuuna valtapuusto ja poistaa ne n. 10-15 vuoden kuluttua.
Toiselle kohteelle mennessä tapasin kaksi hirveä hangilla tienpohjilla, hankikanto oli hirvillekin sopiva, mutta kirikilpailussa hanki ei kantanutkaan ja hirvet kääntyi minua päin ja puhaltelivat höyryjä sieraimien kautta, ilmeisesti vihaisina.
Kohteena hirvillä oli ollut 1,8 ha:n kuusen taimikko jonka sekapuuna oli vielä syksyllä 150 r mäntyä / ha. Tässä kohtaa minunkin on ihmeteltävä ja todettava sitä samaa ”millä vaistolla hirvet löytää ne männyt kuusentaimikosta , taimikko 3-4 m. ? ”
Kolmas kohde oli jo vuosia aidattuna ollut 3,8 ha mä-taimikko, jossa hirviporukka on tehnyt hyvää työtä pelottelemalla ja koiria juoksuttamalla kuviolla, siellä ei löytynyt uusia merkittäviä tuhoja.
Ja vielä lopuksi yhteenvetona päivästä: Hieman mollivoittoinen tunne jäi, koska hirvituho ei korvaa kaksijaksoisen metsän alle kehittyvää taimikkoa.
Positiivistä: sidosryhmän tekemä työ, aidan tarkastus, koirien ulkoilutus alueella, pelottelu ampumalla ilmalaukauksia ja lisäksi tulihan siinä isännellekin hyötyliikuntaa ja tarkennettu kuva hirvien liikkeistä.