”Miten Suomen talous saadaan kasvuun?” Nykyisen hallituksemme keinoilla se näyttää olevan aina vaan kauempana. Useimmat tavoitteista ovat menneet selkeästi väärään suuntaan ja siksi onkin nähty turvalliseksi selitykseksi laittaa kehno onnistuminen säännönmukaisesti edellisen hallituksen piikkiin.
Päätöksiä on kuitenkin tehty ja aivan oleellinen muutos aiempiin käytäntöihin on ollut hallituksen asettuminen työmarkkinaosapuoleksi ottamalla hallitusohjelmaansa pelkästään työantajatahojen toivelistan kirjoitusvirheineen päivineen. Monipuoliset leikkaukset, lakimuutokset ja arvonlisäveron korotukset toteutettiin nopeasti välittämättä talouden selkeästä laskusuhdanteesta. Näin aikaansaatiin nopea ostovoiman leikkaus juuri niille kansanosille, joilla käytännössä kaikki tulot menevät elämiseen. Tämä näkyy hyvin niin teollisuudessa kuin palveluissakin. Eihän se talous tällaisilla toimilla kohene.
Stadighin mielestä yrityksiä tulisi kohdella vieläkin silkkisimmillä hansikkailla, vaikka vertailussa Suomen yrityksillä lähtökohdat ovat jopa paremmat kuin monissa muissa kehittyneissä maissa. Vuodesta toiseen verovaroista maksetaan yrityksille muhkeat tuet (v. 2023 9,4 mrd euroa) välittämättä siitä, että ne usein vääristävät yritysten välistä kilpailua ja varsin usein tuet suunnataan vieläpä kohteisiin, jotka ovat hyvinkin kyseenalaisia kuten fossiilisten polttoaineiden käytön tukeen. Yritysveron osalta Suomi kuuluu EU:n edullisimpiin maihin.
Itse olen usein tuuminut hötkyilemmekö turhaan. Peloteltiinko meidät uhalla joutua EU:n tarkkailuluokalle hätäisiin ratkaisuihin, jotka tähän mennessä ovat osoittautuneet huonoiksi. Suomen velan kokonaismäärä on n. 80 % BKT:sta ja Eu:ssa on useita meitä taloudeltaan huomattavasti suurempia maita, joiden velka on yli 100 % BKT:sta. Aivan oma lukunsa on USA, jonka valtion velka on noussut jo 36,3 biljoonaan dollariin (36 300 mrd dollaria). Velan korkomenotkin ovat jo ylittäneet 1000 miljardin dollarin vuositasolla. Ennusteiden mukaan USAN velka on 166 % BKT:sta vuoteen 2054 mennessä. Velan hurja tilanne ei näytä maata huolestuttavan.
Olisiko meillä jotain opittavaa näiden suurempien maiden taloudenhoidosta? Ainakin paniikkiratkaisuista voisimme luopua.