Itse kasvata paraikaa douglaskuusta, purpura- ja honsunpihtaa siemenistä. Sitten on kasvatuksessa myös hevoskastanja, tammea, lehtikuusta, pinjaa, mantsuurianjalopähkinää. Istutaan lähimetsiin saadakseni sinne väriä ja elävyyttä. Vielä pitäisi saada taimena visakoivua ja tervaleppää. Douglaskuuseen ei kuulemma kirjanpainaja tartu – no, kokeillaan, katsotaan ja ”kuunnellaan”. Puuna on vaan niin kaunis. Lähimetsissä on jo metsä kuusta ja -mäntyäbkera koivun, lehtikuusen ja haavan. Sekä muutamien Serbian kuusien kera. Aina kannattaa kokeilla ja katsoa miten käy. Joskus palkitsee todella kauniilla näyllä ja ennenkaikkea ihanaa seurata kasvua.
