Pacta sunt Servanda eli sopimus on pidettävä.

Osakassopimuksessa ongelma on usein se, ettei siinä ole kirjauksia mitä jos-tilanteista: Mitä jos joku ei halua enää pitäytyä allekirjoitettavassa sopimuksessa? Mitä jos joku myy osuutensa?

Jos näitä tilanteita varten ei ole kirjoitettu selviä toimintatapoja ja mahdollisia (kohtuullisia) seuraamuksia, niin sitten ollaan sopimusoikeuden yleisissä periaatteissa. Niihin taas mm. kuuluu se, ettei mielipahaa korvata vaan ainoastaan todellinen materiaalinen vahinko. Joten esim. ulkopuoliselle myymisestä ei aiheudu vahinkoa, koska olisit itse voinut olla tuo korkeimman tarjouksen tekijä.

Näillä sopimuksilla ei kuitenkaan ole vaikuttavuutta kuin allekirjoittajien välillä. Jos joku allekirjoittajista kuolee tai myy osuutensa, niin seuraavaa omistajaa ei sido tuo edellisen omistajan allekirjoittama sopimus.

Asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestykseen kirjattu määräys taas toimii eri tavoin, se on tavallaan kuin rasite, jonka asunto-osakkeen ostaja hyväksyy sitomaan itseään. Eli myös uutta osakasta sitoo yhtiöjärjestykseen kirjattu määräys (esimerkiksi lunastusoikeudesta).

Lunastuksessa on valitettavaa, jos kaupan osapuolet eivät olleet niin ammattitaitoisia, että he olisivat sopineet kauppapäivän nyt ja siitä maksupäivän ja omistuksen siirtymisen vasta lunastusajan päätyttyä. Suurin osa lunastuspäkälistä kun lähtee liikkeelle kaupan teosta, ei omistusoikeuden siirtymisestä.