Omassa kommentissani toin lähinnä esiin sitä, että jos vaikka kaksi henkilöä sopivat keskenään esimerkiksi metsäyhtymän käytännön järjestelyistä, niin vaikka sopimuksella sovittaisiin mitä tahansa, niin sopimuksesta voi aina irtautua. Tällaisella sopimuksellahan pyritään nimenomaan varautumaan niihin tilanteisiin, kun asiat eivät etene ihan sovussa ja yhdessä puhumalla. Mikäli yhteisomistuksen osapuolet ovat yksimielisiä ja kaikki toimii, niin mitään sopimuksiahan ei tarvita. Vastaavasti sitten siinä vaiheessa, kun homma ei toimikaan ja aletaan vetoamaan yhtymäsopimukseen, niin sellaisen lainvoima on hyvin heikko. Vaikka sopimukselle olisi kirjattu esimerkiksi se etuosto-oikeus, niin ei sillä ole mitään todellista merkitystä, vaikka kuinka koetettaisiin sopimukseen vedota ja jokainen voi myydä oman osuutensa kiinteistöstä ihan kenelle itseä huvittaa. Tietenkin ostajakunta kiinteistön murtolukuosuudelle on usein hyvin rajallinen.