Jaahas. Herrat ovat löytäneet vastakkainasettelun, joka on niin mukavan palkitsevaa ja hivelee itsetuntoa kun voi sivaltaa näkemyksensä. Ratkaisut jäävät puuttumaan.

Motokuskilla toistaiseksi ainoana ratkaisulähtöinen ote.

Mitä jos politiikka onkin Suomen talousongelmien syy?

Siis, se että olemme luovuttaneet ison osan talouspäätöksistä poliitikoille sen sijaan, että koettaisimme ratkoa asioita itse?

Poliitikko- ja sosialistisesta keskusjohtovetoisesta taloudesta kertoo vahvasti se, että verotus on maailmanennätysluokkaa. Rahat osataan kyllä kierrättää poliittisen jakokoneiston kautta, mutta uutta ei osata luoda koska se ei ole koskaan ollut poliitikkojen tehtävä.

On aivan uskomatonta miten olemme kuvitelleet, että talouskasvua syntyisi lainsäädäntöä eli interventioita lisäämällä. Ei se näin mene.

Nyt kun joitakin julkisia menoja on tasapainotettu vastaamaan edes hiukan paremmin avoimen sektorin kantokykyä, on joka kolosta ilmaantunut tahoja, joiden havahtuminen realismiin on tuottanut mitä säälittävimpiä ruikutuksia. Jos jokin toiminta on tärkeää ihmisille tai yrityksille, niin siihen löytyy kyllä rahaa niiltä jotka sitä tarvitsevat. Ei veronmaksajan tarvitse olla kaikessa mukana.

Edelleen kysymys kuuluu: miten Suomeen luodaan talouskasvulle suotuisa toimintympäristö?