Kun meillä on nämä yksilajiset viljelykuusikot jo käsissä, niin kannattaa sekametsien sijaan miettiä miten niitä kasvatetaan tuhoriskiä minimoiden. Olen samaa mieltä VJJ:n kanssa siitä, että kuusikon ensiharvennus tulee tehdä siinä vaiheessa kun jäävän puuston elävä latvus ulottuu lähes alas asti. Tarkoittaa sitä, että taimikonharvennus täytyy tehdä ajoissa ja riittävän voimakkaana, runkoluku täytynee siinä pudottaa alle 1800kpl/ha, mieluummin 1500kpl/ha. Ja ensiharvennuksen jälkeen ei kannata enää harventaa jos rukoluvuksi jää vaikka 800kpl/ha. 200kpl/ha loppukasvatusasentoon en usko, se on liian harva, vajaatuottoinenkin. Eikä ne yli 2-3m3 rungot ole sahateollisuudenkaan tavoitteena saati suosikkeja. Jossain tolkullisessa paksuudessa, tai mieluummin ohuudessa, pitäisi lustopaksuudenkin pysyä edes ytimen ulkopuolella. Toki tällä hetkellä puumarkkina ei hallittua lustopaksuutta huomioi mitenkään. Rehevän pohjan viljelykuusikko kestää kyllä 800kpl/ha kasvatustiheyden, eivät kuuset siinä mitenkään tuhoherkemmiksi muutu, mutta harventamista ne eivät todennäköisesti kestä. Siis siinä vaiheessa kun elävä latvus on supistunut alle 50 prosenttiin kokonaispituudesta.

Hirvituhojen osalta epäsuosittu mielipide. Niitä ei joka paikassa ole eikä tule. Itselläni on pieniä palstoja useamman maakunnan alueella. Hirvituhoja ei käytännössä ole ollut, ei ainakaan sellaisia että männyn ja edes koivun kasvatus olisi mahdoton tai edes vaikeaa. Varsinkin männyllä uudistamista pitäisi voimakkaasti lisätä, mutta ainakin yhtenä esteenä on liioiteltu hirvituhojen kauhistelu. Sorry vaan. Samaa mieltä olen siitä, että hirvikantaa pitäisi pystyä laskemaan, mutta ei tämä niinkään voi mennä että männyllä ja koivulla uudistamista voi lisätä vasta sitten kun maakunnassa ei ole muutamaan vuoteen ollut yhtään tuhoa. Yksi ison lupa on käyttämättä ja se tullaan omassa porukassa vielä käyttämään ja hyllylupakin pyydetään sitten. Tavoitteena on kaataa tuplavasat ja vielä se lehmäkin jos lupa vaan saadaan. Eli ei tässä ainakaan omalta osalta pyritä hirvikantaa kasvattamaan vaan päinvastoin leikkaamaan.