Viime keväänä kävin katsomassa talvella kaatuneita kuusia. Runkojen päällä oli jo purukasat, eli kirjanpainajat olivat jo saapuneet. Huomion kiinnitti rungon pinnalla kipittävä musta-valko-puna-värinen muurahaisen näköinen ötökkä. Tarkempi selvittely paljasti, että kyse on muurahaiskuoriaisesta, joka on kirjanpainajan luontainen vihollinen.

Olin aikeissa laittaa karatea tai vastaavaa rungoille, mutta se olisi tappanut samalla nämä kuoriaiset. Päätin sittenkin olla tekemättä mitään ja seurata tilannetta. Rungot kuivuivat kesän aikana. Uusia tuhoja ei ollut todettavissa viereisissä pystyssä olevissa kuusissa.

Tässä tapauksessa kaatuneita runkoja oli vain muutamia. Jo aiemmin alueella on muutamia kuusia kuivanut pystyyn. Kuuset on osin liian karulla kasvupaikalla, joten tämäkin voi olla osasyy niiden kuivamiseen. Kirjanpainajan reiät toki löytyi myös näistä pystypuista, joten näiden iskeytyminen oli sitten varmaan se viimeinen niitti. Alueella on ollut aiempina vuosina tuulituhoja, joten maalahopuuta ja konkeloa on lähellä reilusti. On siis varmaan hyvä elinympäristö myös muurahaiskuoriaiselle.

Luonto hakee tasapainoa ötököiden välillä. Kuoriaiset ovat ilmeisesti ehtineet koota rivejään jo aiempien tuulenkaatojen seurauksena lisääntyneitä kirjanpainajia vastaan. Nyt niitä oli sitten jo heti keväällä syömässä kirjanpainajia. Mielenkiintoinen havainto pieneltä alueelta, vaikea sanoa, onko tällä laajempaa merkitystä. Nyt runkoja oli vain muutama, joten oli helppo olla tekemättä mitään. Eri asia tietty, jos tuho on laajempi. Jatkossa polttopuuta kerätessä pitää kyllä varmuuden vuoksi jättää osa lahopuusta keräämättä.