Pojan kloppina, alun toisella kymmenellä, vakio homma oli käpyjen keräääminen. Koulupäivän päätteeksi kiireesti välipala ja repun kanssa metsään puuhun ja kävyt reppuun. Jos oli hyvä hankikeli, niin kävyt pudotettiin maahan ja kerättiin sieltä vasta reppuun. Käpyjä oli yleensä parhaiten nuorissa, vielä terävälatvaisissa männyissä. Toki myös pitkälle alhaalta oksittomiin isoihin mäntyihin kiipeäminenkin oli vaikeaa.

Nostan hattua Nostokoukulle, kokeneelle metsäammattilaiselle, edellisestä kirjoituksestasi. Olet tehnyt havaintoja ja uskallat vieläpä kertoa havainnostasi. Aivan ylivertaiselle valtaosalle jo varttuneessa iässä olevasta ammatikunnasta vain ja ainoastaan puuntuotoksen maksimoiminen on oikea taloudellinen tavoite. Alaharvennukset ja avohakuu.

Vaikka kertoisit kuinka konkreettisen esimerkin siitä, että puuntuotos ei ole kannttavuuden synonyymi, vaan se riippuu monista monista muista talouden tekijöistä ja metsänomistajan tavoitteista, niin se menee kuuroille korville. ”Huutaminen” on turhaa, jos toinen ei edes kuule saatikka  ymmärrä.