Kuten aiemmin on jo moneen kertaan todettu, niin ”gepsi” on loistava apuri rajojen merkinnässä, jos kartta-aineisto vain on ajantasalla (ja laitteet riittävän tarkkoja). Suosittelen käymään Maanmittauslaitoksen ”karttapaikka” palvelussa ja siellä menemään vaikkapa oman tilan kohdalle ja klikkaamaan päälle kiinteistörajat. Tarpeeksi lähelle zoomaamalla tulevat näkyviin myös rajapyykit ja pyykkiä klikkaamalla tulee näkymiin pyykin tiedot ja arvio sijainnin tarkkuudesta. Jos jonkinlainen maanmittaustoimitus on vastattain ollut, niin tarkkuudeksi ilmoitetaan 0,2 m , mutta muussa tapauksessa se voi olla jopa +/-4 metriä.  Jos aineiston tarkkuus on tätä luokkaa, niin siinä ei paraskaan gepsi ole se ”hopealuoti”, vaan pyykit on konkreettisesti etsittävä ja aloitettava siitä.

Aikanaan ostin metsätilan, jonka yhdellä sivulla oli osan matkaa tehty avohakkuu rajaan saakka. Rajan piti siis olla selvä tuolta osin. Mutta kun lohkomistoimituksessa käytiin tuo rajaosuus maastossa läpi, niin selvisikin että aukon laitaan oli jätetty koko matkalta ”turvamarginaalia” muutama metri. No tässähän ei sinällään mitään vahinkoa vielä tullut, mutta pitkässä juoksussa raja olisi siirtynyt oikeasta paikasta kuvitteelliseen.

Toinen tapaus oli sitten ikävämpi. Avustin iäkkäämpää metsänomistajaa, jonka tilalla sattui seuraavanlainen tapaus: Naapuri teki avohakkuun vankkaan männikköön. Metsäyhtiön edustaja nauhoitti rajan gps:n avustuksella ja hakkuut tehtiin ja uusi taimikko perustettiin. Muuten kaikki meni ok, mutta joko aineiston tai laitteen epätarkkuuden vuoksi leimikon raja siirtyi parinsadan metrin matkalta yli 5 metriä tämän iäkkäämmän metsänomistajan puolelle. Maastokäynnillä sitten laskettiin kantoja ja väännettiin korvauksista, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Oikea raja linja merkittiin tämän jälkeen vähintäänkin riittävän selvästi tulevaisuutta varten.

Eli metsäkäynneillä kannattaa poiketa myös pyykeillä ja pitää merkit näkyvissä ja rajalinjat näkyvissä. Vanhaa sanontaa mukaillen gps on hyvä renki, mutta huono isäntä.