Aika moinen on historia suomalaisista metsistä ja metsäpolitiikasta runsaan sadan vuoden ajalta – tarina tervanpoltosta hiilensidontaan. Puolet tuosta ajasta (70 vuotta) oli tiukkaa säännöstelyä ja taloudellisesti älyttömiäkin panostuksia halvan raaka-aineen saamiseksi sellunkeittoon. Sääli, että esim. puurakentaminen ei täällä kehittynyt sellaisiin mittoihin, mihin raaka-ainen puolesta olisi ollut edellytyksiä.

Kuka keksi mm. sen, että metsänuudistaminen ei ole mikään investointi, jonka taloudellisessa mielessä pitää saada korkoineen takaisin ollakseen perusteltavissa. Jopa vieläkin osa ymmärtää, että uudistamisen kustannus tulee jostakin aiemmista hakkuista tai muiden kuvioiden tuotoista. Ajatus on yhtä hölmö kuin Hölmöläisten tarinoiden peiton jatkaminen. Sehän tarkoittaisi tarkoittaisi mm., että paljaan maan arvo on tämän muualta Hölmöläisten tapaan keksityn kustannuksen kattamisen verran negatiivinen. Sen vielä jotenkin ymmärtää, että tällainen menee läpi auttavasti vanhasta kansakoulusta selvinneille, mutta että vähän muillekin, jopa allalle koulutetuille henkilöille ja vuosikymmeniä.

Tervanpoltosta hiilensidontaan olisi mielenkiintoinen aihe metsäiselle historiateokselle ja mitä sitten tulevaisuus tuokaan vielä tullessaan.