Metsän tuotot sitoutuneelle pääomalle ovat varsin pieniä. Useimmiten vain 2-3% ja sitoutumisajat tavattoman pitkiä. Siitä seuraa, että metsänhoito on aivan erilaista kun vaihtoehtoiosen sijoitusmahdollisuudet otetaan huomioon kuin metsänhoito, jossa niitä ei oteta huomioon eli tavoitellaan vain mahdollisimman suurta puuntuotosta.

Kaikki me varmaan tiedämme, kuinka puuntuotosta voidaan lisätä. Avohakuun jälkeen välittömästi isot rotutaimet, taimikot, ojat, tiet jne pidetään kunnossa, tehdään lannoitukset jne. Kun sitten teet tällaisen uudistusinvestoinnin kuitenkin vaatimattomalla tuotto-odotuksella sijoitukselle ja kasaavirta on vähintään 20-30 vuotta negatiivinen, niin se herättää mielenkiintoisia taloudellisisa kysymyksiä. Tuolla periaatteella aikoinaan toimien  minulle olisi tullut kassakriisi, konkurssi ja metsät olisivat jääneet ostamatta.

Kun näin on, niin pitää ymmärtää myös vaihtoehtoisia ajatuksia.

Kyösti Kakkonen sanoi, että yritys on tuuliajolla, ellei sillä ole toiminnan mittareita. Miten sitten (esim. tuottovaatimuksen suhteen)  metsänhoidon kannattavuuden mittari pitäisi kalibroida? Moniulotteinen kysymys, joka on vielä omistajakohtainenkin – monetakin syystä.

Tästä syystä seuraan lähinnä huvittuneena näitä keskusteluja.