Puukauppaa tehdessä yhtenä kaupanteon kriteerinä oli, että saan pidättää osan puutavaralajeista itselleni. Kaupanteon yhteydessä näin ostohenkilön kanssa sovittiin. Hakkuun jälkeen mittaustodistusta tehdessä eivät ostohenkilön aikaisemmat puheet enään pitäneetkään. Kauppakirjaan oltiin merkitty kaupan kaikki puutavaralajit ja kirjallinen sopimus oli puista syntynyt, johon ostohenkilö vetosi. Kävimme neuvotteluja uudelleen ja lopulta ostohenkilö suostuikin toimimaan alkuperäisen suunnitelmamme mukaan. Opin jatkoa ajatellen, että kauppakirjaan ei tule lisätä puutavaralajeja jotka aion itselleni kaupassa jättää. Kirjallinen sopimus on aina molempia osapuolia sitova, ja riitatilanteessa sopimuksella on suurin painoarvo.