Peruslähtökohta taitaa valitettavasti olla se, että yhteiskunnan himo säännellä asioita vain kasvaa kasvamistaan, ja kiinteistönomistajan vapaus tehdä maallaan mitä haluaa luultavasti vähenee vähenemistään.

Toisin sanoen:

– mökkitontit myyntiin kun joku vielä ostaa

– sorat ja kalliot samoin

– metsät sileäksi, erityisesti turvemaametsät. Ei kannata uudistaa, koska tällä sääntelyn kiristämisnopeudella seuraavasta sukupolvesta ei saa muuta kuin poimintahakata vähän jotain joskus. Samoin kannattaa hankkiutua eroon Visakallon järeistä tai runsaspuustoisista kuusikoista, kallionlaidoista, suojelualueiden laidoista ym. Ylispuistakin kannattaa hankkiutua eroon taimikoista, koska jossain vaiheessa niitäkin aletaan suojelemaan määrällisesti enemmän. Nyt aletaan olla jo sillä tasolla, että sertifikaatin vaatimat säästöpuut riittävät monilla kohteilla siemenpuiksi, jolloin niiden rahallinen arvo on tavallaan nolla.

– taimikonhoidoissa kannattaa jättää tekemättä vähänkin suttuiset ja työläät alueet, jotta on mitä osoittaa kiintiösuojeluun

– ryöstöhakkuiden jälkeen tiet kannattaa jättää hoitamatta ja jättää umpeutumaan, koska niiden ylläpidon kannattavuus on pohjautunut metsätalouteen

Epämääräisenä kohtana tässä listassa on lannoituspuoli. Kasvatuslannoituksella voinee nopeuttaa saattohoitoa jollain kohteilla, ja se saattaa antaa paremman tuoton kuin uudistamiskustannuksiin panostaminen. Toinen mysteeri on tuhkalannoitus: mitäs lautakunta, ml. erityisesti Anneli, Pete ja viranomaisreservi-indeksaattorit ovat siitä, että jos turvemaan metsä on tuhkalannoitettu, onko tämä este sen ennallistamiselle? En usko, että tuhkaa on ainakaan kovin helppo jälkikäteen enää poistaa. Joillain kohteilla arvelisin, että tuhkalannoitus voisi sen vuoksi olla kannattava investointi.