No voidaan elää aina toivossa. Niin teen itsekin. Mutta realiteetit ensin:

a) Venäjän hyökkäyksen ansiosta on suuri osa maata pilalla ja sen siivoaminen miinoista, rautaromusta ja sun muusta sodan jäljestä ottaa ainakin 10 vuotta ja jonkun on maksettava se ensin, ennen kuin mitään voidaan rakentaa.

b) Kuinka paljon länsimaista tai pohjoismaista puuta rakentamiseen tarvitaan? Yleensä tuolla päin ei puurakentaminen samalla mallilla kuin meillä ole muotia ja esim. betonilaudoitusten ja pilarien kotelointi 60-luvun kirvesmiestyyliin on tuollakin jo unohdettu. Ja ukrainassa on omaakin puunjalostusta, tosin melko kehittymätöntä.

Jos on päätehakkuukelpoinen kuusikko joka esim. hyönteistuhoriski tai myrskytuhoriskialueella, niin sen säilyttäminen ei ole kovin kannattavaa, vaan arvo voi romahtaa nopeastikin.

Mutta jos niin kävisi että suomalainen havupuu valtaisi ukrainan markkinat kelpo hinnalla sitten joskus, niin uskon että metsän omistaminen muuttuu kannattavaksi.

Positiivisimmat metsäihmiset ennustivat 80-luvun puolivälissä esim. että kunhan Kiinalaiset luopuvat seinälehtien lukemisesta ja alkavat tilata sanomalehdet kotiin, niin meidän paperikoneet ei pysähdy koskaan. No ei se ihan niin tainnut mennä..