Paljon kysymyksiä joihin ei riitä vastaukseksi se että nuoret metsät ovat runaslajisia.

Lehdot ovat joko suojeltuja tai talousmetsissä hoidettuja ja lajit ovat siten Suomen luonnon armoilla ja uhanalaiset ovat sitten suurimmaksi osaksi toisenlaisen ilmaston lajeja tai pienen popun lajeja.

Lehtojen osalta ei liene mitään ongelmaa.

Koppakuoriainen ”Kuusitäpläjäärä – Anoplodera sexguttata”  on vanhan lehdon laji, jonka uhanalaisuus on vanhojen lehtojen puute ja lahopuun vähyys ja on toisenlaisen ilmaston laji.

https://laji.fi/taxon/MX.195067/occurrence

Mutta sitten vanhat kangasmetsät, joidenka vähäisistä lajeista puolet ovat punaisen kirjan lajeja, kun taas nuremmissa runsaslajisissa ikäluokissa uhanalaisuus jää 10% tienoille. Vanhoissa kangasmetsissä suurin osa uhanalaisista lajeista on lahopuulajeja ja ne esiintyvät myös nuoremmissa metsissä ja ne taas ovat suurimmaksi osaksi toisenlaisen ilmaston lajeja tai pienen popun lajeja, joiden menestymiseen ei voi vaikuttaa.

On ainakin yksi totuus lahopuulajeista olemassa, jonka yli ei kävellä ja se on, että  lahopuulajien elinvoimaisuus näillä nykyisillä pienillä lahopuumäärillä metsissä on 95% ja se on niin korkea ettei sitä voi juurikaan nostaa enää lahopuuta lisäämällä.