Jaksollinen metsänkasvatus sopii harvoille maanomistajille.

Aukon tuotto menee siinä jos raivauksen missään työlajissa ja vaiheessa ollaan ajoitettu toimenpide vääriin.

Työssäni törmään liian paljon yksityisiin maanomistajiin, joille varhaishoito maksaa 400e/ha kun ollaan yksi-kaksi vuotta myöhässä. Sitten samoin taimikonharvennus menee myös tuntityön taksoilla 800e/ha ja kalliiksi tulee. Ja ensiharvennuksen tilit menee viimeistään siinä, kun ennakkoraivauksesta on saatu vaikean luokan kohde. Sitten taas hakataan aukoksi ja uudisalan raivaukset ja mätästys/istutus syö hakkuutulot.

Lopputulemana tällaiselle maanomistajalle olisi sopinut jatkuva kasvatus. Nyt tuossa metsätalouden rumbassa ei tienannut kuin yrittäjät ja puunostajat. Sekä verottaja jokaisessa kaupan vaiheessa. On muuten valtiolle melkoinen lypsylehmä tällainen esimerkin mukainen metsänkasvatuksen kierto ja maanomistaja.

Kuka leikkiin ryhtyy ja alkaa hakkaamaan aukkoa, pitää leikki myös kestää ja olla ajoissa sahan kanssa palstalla. Metsäsijoittajat osaavat tuon paremmin ja ei ole varaa laittaa rahaa sahatöihin liikaa. Varhaishoito pitää tehdä aina kun se nopeaa ja kanto vielä sentin luokkaa. Taimikonhoidossa on iso ero kustannuksissa, onko sahattava puusto tuuman vai 4cm

Irvokkainta tässä on aina maanomistajan väärä käsitys sahatyön kustannuksista ja väittelyt vaikeusluokasta miksi työ maksoi niin paljon. Lisäksi metsänhoitopalveluita myyvät yhtiöt monesti myyvät taimikonhoidon kiinteällä hinnalla joka on vaikeusluokkaan nähden alakanttiin. Maanomistaja palkitaan halvalla raivauksella ja yhtiö ottaa tappioksi metsurin toteutuneet kustannukset työstä. Esim maanomistajalle myyty taimikonhoito ajanmenkin arviolla metsuri tekisi hehtaarin päivässä ja todellisuus rästitaimikossa on 0,5ha päivässä