Metsiä harrastavan mietteitä:

On tärkeää, että tilasta tulee hyvä fiilis. Eli jos on ryteikköjä, ylitiheitä jne, niin niistä tulee huono fiilis ja saattaa jäädä tarjoamatta. Toisaalta samoin tulee huono fiilis mahdottoman harvan tuntoisesta metsästä tai vadelmikon keskellä ponnistelevasta matalasta taimikosta. Ihan samalla tavalla kuin asuntojen stailaajat miettivät mikä synnyttää hyviä fiiliksiä.

Metsälehden tilahinta-tilastoissa on tuo kerroin, millä kauppaa on tehty verrattuna laskennalliseen hintaan. Jos se on liki 1 tai yli, niin ymmärtääkseni sellaisella alueella kannattaa pitää tilan hinta maksimaalisena – puut voidaan ostaa kovempaan hintaan osana tilaa kuin metsäyhtiö maksaisi…

Rotan kommentti riskistä on varteenotettava. Riski maannousemasta, lahopuista, korjuuvaurioista ym. siirtyy ostajalle.

Ainoa etu itse puut myydessä on tulojen jakautuminen useammalle vuodelle. Voit jakaa tuloja muutamalle vuodelle ja siten ehkä välttyä tuolta 32% pääomatuloverolta ja pysyä alemmassa 30 % pääomaveroluokassa.

Metsävähennys puukaupassa kun suunnittelee itse tilan myyntiä on kavala ansa. Tehty vähennys lisätään metsätilan myyntihintaan eli sen minkä säästät veroissa puuta myydessä maksat sitten veroissa tilaa myydessä.