Kun puhutaan kuivan/kostean puun poltosta, kerronpa esimerkin omasta taloudestani: ulkokuiva kesän ajan katoksessa kuivanut sekaklapi kuusta ja leppää, pesäälnen palaa rauhallisesti humisten ja savukaasulämpömittaei kattilan hormiyhteessä näyttää piippuun lähtevän savukaasun lämpötilaksi n 185° C, pesällisen paloaika n. 1 tunti;  lämpimässä tilassa yli vuoden kuivanutta koivuklapia pesään –  kohta se oli täyden palamisen vaiheessa koko pesällinen kauhealla kohinalla ja savukaasulämpömittari ylitti max 450° asteikon ja hajosi. Oesällisen paloaika n 45min. Kun oletetaan vapaasti riittävästi ilmaa saavan liekin lämpötilaksi 900-1100° on helppo laskea kummasta saadaan lämpöä talteen kattilaveteen paremmalla hyötysuhteella. Vaikka puun sisältämä kosteus on haihdutettava palamisreaktion tuottamalla lämmöllä höyryksi, voi käytännön hyötysuhde kattilan ominaisuuksien vuoksi olla parempi rauhallisemmalla palamisella.  Puun palamisreaktio tuottaa joka tapauksessa vettä hiilivedyn (CH) hiili-osion (C) yhtyessä happeen (O) ja tuotoksena on se kamala CO2, tuottaa se vety-osio (H) tuloksena vettä H2O. Näin ollen ns kondensoiva savuhormi, jossa tuo muodostunut vesihöyry kuumista savukaasuista tiivistetään nesteeksi ja siihen sitoutunut höyrystymislämpö saadaan kerättyä hormin vaippassa kierrävään veteen, on sangen tehokas tapa parantaa polttotapahtuman hyötysuhdetta.. siinä saadaan myös kerättyä takaisin puun sisältämän kosteuden höyrystymiseen kulunut lämpö, joten kostean vs kuivan puun polttamisen ero jää lähinnä kostean suurempaan nokeamisvaikutukseen.