Asia on niin kuin nimim. tervas sanoo eli myyjä voi myydä kenelle tahansa tai jättää myymättä. Vasta kiinteistökauppa tai esisopimus ovat sitovia. Käsittääkseni esisopimus on harvinainen ja se sopii tilanteisiin, jossa jokin kauppaan vaikuttava seikka jää avoimeksi ja joka halutaan ensin selvittää – esim. rantarakennusoikeus.
Tämä korvausvelvollisuus voi syntyä tilanteessa, jossa vastapuoli esim. kaupan allekirjoitustilaisuudessa vetäytyy kaupasta, ja toiselle osapuolelle on aiheutunut/aiheutuu ylimääräisiä kuluja.
Kun tilaa myydään ”hintalapun” kanssa, ostaja selviää ilman arpomista. Sen sijaan en pidä hyvänä menettelyä, jossa pyydetään tarjouksia määräaikaan mennessä ja sitten välittäjä/myyjä alkavat arpoa, kenelle tila myydään vai myydäänkö ollenkaan. Ostajaehdokas on voinut tehdä paljon töitä mahdollisesti korkeimman tarjouksensa eteen ja sitten tila myydäänkin jollekin muulle. Selvintä olisi myynti ”hintalapulla” tai sitten asettamalla pohjahinnan ja myymällä sen ylittyessä parhaan tarjouksen tehneelle. Ehdottomasti on tuomittavaa tarjousten pyynti markkinahinnan selvittämiseksi sukulaiskauppaa varten.