Vaikka suometsän puuston kasvuun sitoutuu hiiltä, niin samanaikaisesti maaperän turvekerros on päästölähde, kun se tuottaa hajotessaan hiilidioksidia ja kasvihuonekaasupäästöjä (metaania CH4 ja ilokaasua N2O).

Päästöjen määrä riippuu siitä, miten syvällä pohjaveden pinta on. Vedenpinnan yläpuolisen hapellisen turvekerroksen hajoaminen on nopeaa.  Tyypillisesti ojitussyvyys on yli 0.5m ja kesällä vedenpinnan laskiessa kuivuuden takia, jopa metrin kerroksessa tapahtuu turpeen hajoamista ja tätä puiden kasvu ei pysty kompensoimaan. Tuo 20cm-30cm  voi hetkellisesti toteutua ihannetilanteessa, mutta ei käytänössä ole realismia.

Ja toisaalta jos vedenpinta on liian ylhäällä, puiden kasvu hidastuu ja pahimillaan loppuu juurten tuhoutuessa.

Luken tutkijoiden mukaan voidaan jo sanoa, että ojitettujen ja hyvin kasvavien korpien maaperäpäästöt ovat suuret. Riippumatta hakkuutavasta ojitetut suometsät ovat tyypillisesti päästölähde.