Huonoin skenaario on, että turve nostettaisiin uudelleen ”normaaliksi” energiamuodoksi. Vaikka kyseessä on kotimainen energianlähde, turpeella on kohtuuttoman suuret päästöt sen tuottamaan energiaan verrattuna.

Ilmastopaneelin puheenjohtaja, emeritusprofessori Markku Ollikaisen mukaan turpeen päästöt ovat Suomen energiankäytössä olivat vuonna 2019 noin kuusi miljoonaa tonnia. Lisäksi turvekenttien ilmastopäästöt olivat noin 2 miljoonaa tonnia.

Turpeen ominaispäästöt ovat jopa kivihiiltä suuremmat. Ojitetuilta soilta kaivetun turpeen ilmastovaikutus on noin 110 prosenttia kivihiilen ilmastorasituksesta – ”Boreal Environment Research”.

Tässäkin ketjussa on ehdotettu turvesoiden metsittämistä turvetuotannon päätyttyä, mutta sekin on haihattelua. Alustavien tulosten mukaan suometsien yleistyvät hakkuut voivat lisätä 20 prosentilla Suomen vuotuisia kokonaispäästöjä ja romuttaa Suomen metsänielut. Edes siirtyminen ojitetuissa turvemetsissä avohakkuista jatkuvaan kasvatukseen ei vähennä riittävästi syntyviä ilmastopäästöjä.

Eli jos ajatellaan puhtaasti päästöjä, niin turvetuotannosta tulee luopua.

Turvetta alettiin Suomessa polttaa alun perin energiakriisin seurauksena 1970-luvulla. Öljykriisin jälkeen energiatuotanto jäi päälle, kun siitä oli ensin tukien avulla tehty kannattavaa.

Energian huoltovarmuus lyhyellä aikajänteellä ja tulevana talvena on nytkin tärkeää, mutta pitkällä aikajänteellä turve on kestämätön ratkaisu. (Toisaalta Suomen vaikutus maapallomme kokonaispäästöihin on hyttysen pieru, mutta yritetään nyt kuitenkin)

Ei siis ole järkeä, että Suomi kääntäää pyörää taaksepäin. Turpeen aika on mennyt; lisätään ydinvoimaa ja tuulivoimaa ja parannetaan energiatehokkuutta.

Turpeen perään haikailevat voivat suunnata energiaapuusavottaan.