Istuta tarpeeksi harvaan, että koivulla on edellytykset tulla sekapuustoksi havutaimikkoon mukaan. Kokemukseni mukaan ohjeellisella  istutustiheydellä 1800 – 2000 r./ha ja tyyliin kaikki jää henkiin, on liian tiheä. Koivu ei mahdu sekaan.

Jos jätät ”aukkopaikkoihin” ensiraivauksessa koivun, siitä tulee karvainen ylispuu(ohjehan on ensiperkuussa vetää kaikki lehtipuu nurin). Jos tilaa on niukanlaisesti ja jätät toisessa raivauksessa ”reikään” koivun siitä tulee luultavasti hentolatvainen, valoon kurottava tuulessa huojuva ongenvapa, jonka ensimmäinen märkä lumisade taittaa luokille.

Havupuun taimia tulisi olla taimionhoidon jäljiltä n. 5 – 7 metrin valtapituudessa enintään 1300 – 1400 kpl/ha ja se 100 – 200 kpl koivuja päälle. Tällöin puilla on tilaa kasvaa ja kehittyä yli 100 litraisiksi ensiharvennuspuiksi, eikä metsään tarvitse mennä 20 vuoden kohdalla, kun puut ovat vasta kymmenmetrisiä ja joista saat niukin naukin kuiturangan / pahimmillaan osasta vain energiarankaa.

Etuna on, että kuskilla on lajittelutilaa  ja näkyvyys on parempi. Rungot ovat isompia, joten isollakin motopäällä varustettu kone suoriutuu hakkuusta mielekkäämmin. Rungot kestää kourassa kun puulla on kokoa(rehevän kuusikun rungot osaa olla joskus aika paperia kourassa). Maan alla on kova juuristokilpailu(ei vain latvustossa), joten sielläkään ei kisa ole niin kovaa, koska tilaa on. Enskassa rungoista ei kertaheitolla lähde tyyliin puolet pois, joten voisi ajatella runkojen kestävän tuultakin paremmin.