Olipa kerran Kotka, jolla oli taivasta tavoittelevassa puussa pesä. Pesässä istuskeli muutamia poikasia, jotka suu auki odottelivat omaa eväsvuoroaan. Poikaset olivat yllinkyllin pulskeita ja pärjäsivät voimassa naapuripesän poikasille. Asiat eivät kutenkaan olleet täydellisiä pesän asukkaiden hyvinvoinnista huolehtivista pöllöistä. Kotka oli valinnut nämä pöllöt tehtäviinsä, ja siksi ne päättivät mistä ja millaista ruokaa poikasille haetaan. Pöllövanhuksista oli tullut kieroja ja ne olivat oppineet että ahneudella ei saa olla tiukkoja reviirejä, vaan muita syyttelemällä ja jääräpäisyydellä ja periksiantamattomuudella saadaan ylimääräiset myyrät kannettua pesään, ja sattumanvaraisena toiveena oli se, että siinä samalla saataisiin tuuli avuksi puhaltamaan ja lennättämään ylimääräisiä sudenkorentoja pesälle asti. Tuulesta oli kuitenkin harvemmin apua. Ylimääräiset ruoat ja myyrännahat myytiin pesästä alueen pienempien pesien lämmikkeeksi. Syksyn lumi satoi aikaisin maahan. Nyt syytöksen kohteeksi joutui pesään ruokaa kantava Korppi. Korppi oli pitänyt tehtävästä jota se hoiti, ja hyvä tehtävä se sille olikin kun se ruokki ja kantoi pesälle sopivan määrän ruokaa jokaisena päivänä. Korpille oli esitetty vaatimus että jokaiselle pesän poikaselle kannetaan ruokia erilaiset määrät. Korppi halusi että tehtävä olisi selkeä ja yksi toimitusmäärä riittäisi, kun taas pöllöt halusivat korpilta useita erilaisia ruokatoimituksia. Tuota vaatimusta vahvistaakseen pöllöt kuiskuttelivat myös pieten asukkaiden pesiin ja asuinalueella tehtiin selväksi se, että on Korpin vika jos talvella lämmikkeet pesistä loppuu. Tilanne näyttäyi varsin kummalliselta. ..