Noniin, palataan sorvin ääreen. Kävin kairaamassa neljä uutta kuviota. Kahdesta otin kolme näytettä ja kahdesta vain yhden näytteen.

D=keskiläpimitta ja samalla mittausläpimitta.
PPA=pohjapinta-ala.
Tulokset: vuotuinen tilavuuskasvu prosentteina.

Kuvio 1: 60v Kuivahko kangas, D17, PPA22.
Etelärinne. Harvennushakkuu tulossa nyt syksyllä.
**Metsävaratiedot: 5.7% (-0.8%yks)
__Pukkalan kaava: 5.4%(-1.1%yks)
_______Kairaus 3x: 6.5% (ero kairaukseen nähden yllä)

Kuvio 2: 80v Tuore kangas, D23, PPA21.
Avohakkuu tulossa nyt syksyllä.
Metsävaratiedot: 2.9% (-0.8%yks)
Pukkalan kaava: 4.5% (+0.8%yks)
_____Kairaus 3x: 3.7%

***Kuvio 3: 60v Kuivahko kangas, D23, PPA19.
Metsävaratiedot: 7.2%
Pukkalan kaava: 4.4%
_____Kairaus 1x: 4.4%

***Kuvio 4: 60v Tuore kangas, D21, PPA20.
Metsävaratiedot: 7.7%
Pukkalan kaava: 5.2%
_____Kairaus 1x: 7.0%

*Kuvio 5: 60v Tuore kangas, D21, PPA20.
Metsävaratiedot: 4.2%(-0.2%yks)
Pukkalan kaava: 5.2%. (+0.8%yks)
_____Kairaus 3x: 4.4%

*Kuvio 5 on kesäkuun mittaus, jonka viimeksi esittelin.
**Metsävaratiedon tilavuuskasvun korjauskerroin on 1.5x, kuten kesäkuussa viittasin, miten ne tullaan päivittämään lähitulevaisuudessa.
***Yhden kairauksen kuvioita ei huomioitu alla olevassa tulkinnassa.

Tulkinta:

Metsävaratiedon (1,5xMETLA) tilavuuskasvun ero kairaukseen keskimäärin 0.73%yks, yhteensä 2,2%yks. Suhteellisesti keskimäärin 13%.

Pukkalan kaavan tilavuuskasvun ero kairaukseen keskimäärin 0.83%yks, yhteensä 2,5%yks. Suhteellisesti keskimäärin 19%.

Nyt kun metsävaratiedon kaavassa on korjauskerroin, tilavuuskasvut ovat melko samassa linjassa, suhteellisen keski-eroavuuden jäädessä alle 20%. Tämä lienee nykyinen tarkkuus mihin pääsemme niin kaavoissa, maastomittauksissa kuin laserkeilauksessa. 1,5x kertoimella metsävaratieto yhä aliarvioi tilavuuskasvun kaikissa kolmessa kuviossa. Pukkalan kaava kenties hieman yliarvioi, ainoastaan etelärinteen kuvion se aliarvioi. Tosiaan lienee kiistatonta, että etelärinteessa puut saavat enemmän valoa, ja siten kasvu on keskimäärin nopeampaa verrattuna tasaisen maaston metsään. Kaavat tietenkään eivät tätä kykene huomioimaan.

On hyvä, että on kolme eri tapaa määrittää tilavuuskasvu, jolloin tuloksia voidaan verrata ristiin. Yksi heikkous on, että jokaiseen tulee syöttää keskiläpimitta ja pohjapinta-ala, joiden niin automatisoitu kuin manuaalinen mittaus on altis virheille. Ainoa absoluuttinen tulos on sädekasvu, jonka puristuminen ja luku luo myös alttiutta virheille. Lisäksi puiden tarkka pituusmittaus ja vuotuisen pituuskasvun arviointi on niin mahdoton laji, että käytämme tosiaan komponenttimenetelmässä  olettamaa pituuskomponentin prosentuaalisesta kasvusta, joka riippuu ainoastaan metsävaratiedon mukaisesta metsän iästä. Se miten puu priorisoi säde- ja pituuskasvun riippuu varmasti monista tekijöistä.

Kenties ainoa toivo on siinä, että jos tätä muutaman vuosikymmenen harrastaa, silmä harjaantuisi arvioimaan keskiläpimitan ja pohjapinta-alan suhteessa muihin metsän lainalaisuuksiin. Tällöin nämä D-, PPA- ja pituuskasvun virheet pistäisivät silmään.

Tahtotila on ollut päästä mittaamaan nuoria ensiharvennusmetsiä, jotta voisin arvioida tilavuuskasvun näkökulmasta ensiharvennuksen optimaalista ajankohtaa. Valitettavasti tällä kertaa se ei onnistunut, joten tämä siirtyy loppuvuodelle. Muutoin on syntynyt rutiini  ja mittauksia varttuneista ja uudistuskypsistä metsistä on kertynyt tyydyttävä määrä. Mainittakoon, että nuo 3x kairamittaukset kuvioilta olivat hyvin linjassa keskenään – Keskihajonta saman läpimitan puiden välillä on ollut vähäistä.