Urheilukerrastoa alle, motocrosspaita yläkropalle, mutta kuorikerros on vähän hakusessa. Näillä keleillä kastuu aina joko sisältä tai ulkoa. Tulee vettä tai lunta, joka sulaa takkiin sisäisen lämmön vaikutuksesta. SIPin Keiua en ole kokeillut vielä. Taukotakki hyvä olla mukana.
Jalassa lämpötilasta riippuen kumisaappaat tai Motonetin raivaavan ihmisen 25 EUR lämpösaappat, ei valittamista, muitakin hyviä varmaan löytyy.
Käsineinä kerrosmeininki; päällä rouhekäsine ja sen sisällä lämmin talvikäsine. Päivän vetää yhdellä setillä, ei palella eikä kastu ja raivaushommissa ihan tarpeeksi ketterä. Kahvalämmitys on, mutta se ei estä ulkoista kastumista.
Kypärän olen jättänyt ainakin ennakkoraivuksissa pois. Suojalasit, radiokuulosuojaimet, ”tykkiotsalamppu” sekä St Paulin kannatuspipo riittää. Ehkä myös Saipapipo, mutta en ole riskeerannut 😉

Tärkeää on vaihtaa autolla kuivat yläkropan vaatteet päälle lämpötilasta riippumatta, muuten ainakin tämänikäinen on ihan jumissa paluumatkan jälkeen.

Sita en millään ymmärrä, miksi metsävarusteissa ei ole kunnon heijastimia. Itse käytän EN20471 mukaisia varusteita tässä suhteessa.
Työturvallisuuden kannalta hommassa ei ole mitään järkeä. Miettikää tilanne, jossa metsässä työskentelevä loukkaantuu tähän vuodenaikaan klo 15, soittaa häkeen eikä pysty itse liikkumaan. Ihan turha selittää kännykkäpaikannuksesta niin kauan kuin tarkkuus on mitä on ja se ei ole pakollista. Ruumis löytyy ehkä keväällä.
Vertailukohdaksi voidaan ottaa öljynporausteollisuus, jossa työturvallisuus on kertaluokkaa parempi kuin suomalaisessa teollisuudessa sisätiloissa. Porauslautoilla kaikilla on heijastimia riittävästi, vaikka toiminta-alue on hyvinkin rajattu ja valaistu ja tiedostettuna riskinä on, että heijastimet saattavat sekoittaa joissakin tapauksissa apualusten paikalliset paikannusjärjestelmät. (Ja kaikki käyttää kypärää pipon sijasta/päällä, myönnetään, mutta pointtini on hieman toinen.)