Aiheutimpa melkoisen riidan autoyrittäjän kanssa. Möin useana vuonna parituhatta mottia kuitua kuitua hankintana. Rankana ohjeela 2,7 -5.5. vielä apumitta 2m tukin lengoille tyville.

Automies nosti melkosen mellakan. Eihän tästä sinun risuläjästä saa painoja täyteen….nykki jäi 11 tonnia vajaaksi. Vieressähän sulla on tuo energiapuupino. Aja nuo pikkukalikat sinne. En aja ku teen ostajan mitoilla eikä minua sun autos painot paljo oo kiinostanu ja tulevaisuudessa vielä vähemmän ku tyhjää rähjäät. Sopimuksista sinun ja ostajan välillä en tiedä mitään.

Oli se niin täynnä adrenaliiniä että lähellä oli rysy ja tuskin olisin pärjänny vaikka oon paljon isompi.

Aamulla soitin hankintaesimiehelle ja kerroin tästä välikohtauksesta….Oliko sen ja sen näkönen mies ja auto…joo..no ei enskerta…jatka samaan malliin. Niihän kauppakirjassa seisoo.

Toissaalta ymmärsin autoilijaa. ja oisin ihan hyvin voinu pikkusen käsialaa muuttaa. Tuskin oisin hävinny ees kossupullon hintaa. Arvatkaapa otinko vielä tarkemmin…

Äänekoskea käynnisteltiin. Varastot pääsi kuvahtamaan ja tarvitsivat tuoretta sekaan makso mitä makso. Junat tuksutti hätäapua itälappia myten.

Kaikki asiat sakkasi ja autoilijaa painettiin myös että tuskin kerkes mamman viereenkään viikkoihin. Kuumana lähti sillon jonkumielestä nollarajan takaakin puu.

Näin myöhemmin autoilijan iltaelämässä ja juotiin parit kossut ja sovittiin että parannetaan vähän kumpiki, hän asian ilmaisua ja mie sullintekoa.