Nuori isäntä ja Uudehko metsänomistaja esittävät hyviä näkökohtia ja myös kysymyksiä liittyen asiaamme. Monet muutkin täällä esitetyt kysymykset ovat sellaisia, joihin meillä on olemassa vastaus tai ainakin mielipide. Osaan niistä vastaamme, kun aika antaa myöten.

Suorittavalla tuntuu olevan tietoa vahingonarvioitsijoista, joista me emme tiedä mitään. Tuskin laittomuuksien tekijöitä ja vahingonaiheuttajia voidaan pitää oikeina vahingonmäärittäjinä, heidän arvionsa korvauksen oikeasta suuruudesta meille oli tuo 150e x 2= 300 e. Vielä oikeudenkäynnissäkin metsäyhtiön asianajaja vouhkasi, kuinka he olivat reilusti tarjonneet meille edellämainittua korvausta tekemästään vahingosta.

Kun sopimusta alettiin neuvottelemaan, painotimme asianajajallemme, että me emme tule tekemään mitään vaikenemissopimusta, me tulemme puhumaan ja kertomaan julkisuudessa, mitä meille on tapahtunut ja kuinka meitä on kohdeltu. Vaikenemista ei meiltä pyydetty eikä meillä ole mitään syytä vaieta. Oikeudenkäynti on julkinen, samoin poliisin esitutkintamateriaali kuulusteluineen. Julkisuuden pitäisi taata jokaiselle Suomen kansalaisille tasavertaisen kohtelun lain edessä.

Tekijöiden olisi pitänyt ymmärtää julkisuusasia jo ennen syyttäjän syytteitä; Pohjois-Karjalan sovittelutoimiston rikossovittelija otti heihin yhteyttä vuoden 2012 alussa ja tarjosi mahdollisuutta rikossovitteluun. Metsäyhtiö kieltäytyi siitä ylimielisyydessään perusteena, että oli jo kerran soviteltu ( heidän tarjoamansa 300 e oli se ” sovittelu”). He luulivat selviävänsä suhteidensa avulla mutta tällä kertaa näin ei käynyt.