Ranen tiedetuubi-linkissä on kiinnostava maininta. Perinnebiotoopit ovat monimuotoisia elinympäristöjä, joita uhkaa umpeenkasvu eli käytännössä metsittyminen. Näitä hoidetaan raivauksin.

Metsässä kaikki on päinvastoin. Sulkeutuneen puuston hakkuu on huono asia ja hoitamaton ryteikkö tavoittelemisen arvoinen juttu luonnon kannalta. Mistäköhän tämä johtuu? Sen myönnän, että talousmetsässä yksipuolinen puulajisto on huono juttu luontoarvojen osalta, mutta siinä kyse ei ole metsänhoitomenetelmästä, vaan puulajivalinnasta. Jaksollisena voi kasvattaa myös sekametsää, jos näin halutaan ja jos tällaiselle jatkuvuudelle on edellytykset olemassa. Hirvieläinten suosimien lajien alle kehittyy usein jonkinlaista alikasvostakin, jolla saadaan aikaan erirakenteisuutta ja samalla voidaan pidentää kuvion kiertoaikaa. Jostain syystä tätä ei luontoväki arvosta. Mikä sihen mahtaa olla syynä? Taloudellisen kannattavuuden parantuminenko?