”Onko niin, että tässäkin tapauksessa yhden porukan harrastus ohittaa monien elinkeinoa uhkaavan, hallitsemattoman riskin?”

Osuit Gla asian ytimeen. Se on juuri näin. Yksittäisiä villisikoja vaelteli meillä aina Pohjanmaata myöten jo ainakin 1980-luvun alussa, koska niitä jäi jo silloin autojen allekin. Oikeat vanhanajan talvet hoitivat kuitenkin ongelman pois.

Sitten itärajalla keksittiin ryhtyä ruokinnoilla houkuttelemaan sikoja Venäjältä meille – ruokinnoilla kannat pidettiin elossa pakkas- ja lumitalvinakin. Ja lisääntymäänhän ne alkoivat ja leviämään muualle maahan.

Nyt villisikaprojekti on saatu päätökseen ja metsästäjät ovat astuneet esiin pelastamaan kansakunnan ja varsinkin sikatilat. Ministeriön metsästävien virkamiesten suosiollisella avustuksella.

Toki koko projektin aikana metsästäjät ovat ottaneet oman osansa kannasta, mutta pitäneet kuitenkin huolta, että kanta kasvaa. Hyväähän se villisian liha on vaikka suoraan purkista syötynä, ei voi kiistää. Harvinaisen kaksinaamaista puuhaa kuitenkin!

Jos sikarutto iskee meillekin, syylliset tiedetään ja heidät on saatettava vastuuseen. Metsästäjäliitto etunenässä. Toki Riistakeskus on antanut asioiden mennä omaa latuaan – ollaanhan me kaikki kuitenkin samoja metsästäjäveljiä, nykyisin myös siskoja on mukana.