Yksityistalouksista metsärahastoihin virtaama raha ei varmasti ole fiksua. Siksi mahdollisimman hyvän varainhoitajan valinta korostuu. Tästä maksetaan luonnollisesti korvaus hallinnointipalkkion muodossa.

Arvopaperipörssistä löytyy monta yhtiötä joiden tuloksenteko perustuu hallintoitavien omaisuuserien jatkuviin palkkiotuottoihin (Evli, eQ, Taaleri, UB, CapMan, Titanium jne..). Rahaa varainhoidon piiriin virtaa kansakunnan vaurastuessa kokoajan enemmän ja enemmän sekä suurten ikäluokkien perinnöt sen kuin kasvavat. Suomen suurimman varainhoitaja Nordean tulokse alarivi koostuu tänä päivänä enemmän varainhoidosta kuin korkokatteesta. Tilanne on poikkeuksellinen ja korkojen noustessa tilanne käy mielenkiintoiseksi myös metsän osalta. Jos markkina aikanaan pettää alta syystä tai toisesti johtaa tämä myös piensijoittajien hermojen pettämiseen ja osuuksien myyntiin rahastoissa.

Jos rahastot (metsä/asunto) joutuvat pakkorealisointeihin lienee ostajan markkinat. Helsingin osakeindeksin tuotto lienee maailman top-3 viimeiseltä sadalta vuodelta. Tämä perustuu pitkälti siihen, että olemme reunapörssi josta myyntipaniikissa dumpataan ensimmäisenä laput laitaan ulkomaisten varainhoitajien toimesta ja loistavia yhtiöitä saa hetkellisesti alennuksella (p/b luvut kävivät finanssikriisissä jopa 0,5 tasolla). Aika näyttää tuleeko korjausliike huomenna, ensi vuonna, kahden vuosikymmenen päästä ja saako kotimaista metsäomaisuutta silloin myös alennushintaan. Yleensä suursijoittajat käärivät silloinkin parhaat tuotot kylmähermoisuudellaan ostamalla vastavirtaa. Yleensä velkavipu on isosti käytössä ja luottokelpoisuus hyvä.

Joten suuri kysymys lieneekin miten kalliiksi tulee mahdollisen käteisposition päällä istuminen tai ovatko metsäkiinteistöjen hinnat kuplautuneet ja kannattaako odotella mahdollista korjausliikettä.