Puunmitta on käsittääkseni johdettu siitä, että se rehevin ala uoman ympärillä ulottuu monesti noin parinkymmenen metrin päähän uomasta, olosuhteista riippuen toki. Tähän sopivasti ympärillä oleva vanha puusto on yleensä parikymmentä metriä pitkä, vähän päällekin, jolloin jättämällä puun pituuden mittainen vyöhyke suojataan se rehevin ala kokonaan ja saadaan metri-pari lisäsuojaa reunavaikutukselta.

Varjon puolella puolikas riittää, koska valoa ei riitä niin paljoa sille puolelle ja varjon puolen kasvillisuus on heikompaa.

On mahdollista, että puro tulkitaan lakikohteeksi vaikka sitä olisi joskus kaivettu, mikäli sen uoman paikkaa ei ole muutettu ja uoma palautuu ja pengertyy luonnontilaa kohti. Tässä tulee se mainitsemani luonnontilaisen kaltaiseksi tulkitseminen. Tämä tietenkin vaatii muiden tekijöidenkin olevan kohdallaan. Tietenkin jos käsittelyn jäljet ovat selvät eivätkä hävinneet/häviämässä on asia toinen.