Pari päivvä sitten Jovain toivoi minun vastaavan kysymykseen isännättömästä rahasta. Tässä vastaukseni.

Puun tuotannon-jalostuksen ketjussa tehtaan portti on rajakohta, jossa vaihtuu ketjun tapahtumien maksaja. Kohdan määrää tapahtumissa hyödynnetty tuotantopanos. Portille saakka hyödynnetään metsänomistajan metsää, siitä eteenpäin metsäyhtiön omistamia puunjalostuksen investointeja.

Puun tehdashinta on puun tuottajalle puun bruttohinta, metsäyhtiölle puunjalostuksen puukustannus. Puun bruttohinnoista koostuu puunmyynnin bruttotulo.  Bruttotulosta tuottaja maksaa tuotannon ja käyttöpaikalle kuljetuksen kustannukset. Jäännös on puunmyynnin nettotulo.

Tuotantopanosta hyödynnetään valmistamalla siitä markkinoilla kysyttyjä tuotteita. Tuotannon kustannukset maksaa aina panoksen omistaja, joka saa myös hyödyt valmistetuista tuotteista.

Metsän hyödyntämisessä (puukaupassa) puurungoista valmistetaan tukkeja, kuitupuuta ym. puutavaroita.  Hyödyn maksimoinnin tavoite kannustaa metsänomistajaa mataliin korjuun kustannuksiin ja valmistamaan puurungoista puutavaroita, jotka maksimoivat metsän nettotuoton.

Puunkorjuun ja -kuljettamisen kustannukset ovat puunmyyjän puuntuotannon kustannuksia. Puukaupan tapahtumassa ne ovat puun toimituskustannuksia, eivät metsäyhtiön puun hankintakustannuksia niin kuin yleisesti luullaan.

Metsäyhtiön puun hankintakustannukset rajoittuvat puukauppojen ja puunoston tapahtuman kustannuksiin, ja päättyvät puukaupan sopimuksen allekirjoittamiseen.

Pystykaupan puunkorjuussa metsäyhtiö ei ole puun hankkija vaan puunkorjuun urakoitsija, joka myy korjuupalvelua puun myyjälle. Yhtiö piilottaa urakoitsijan asemansa ja korjuupalvelun kaupan niputtamalla palvelun ja puun kaupat yhdeksi hakkuuoikeuden kaupaksi eli pystykaupaksi.

Pystykauppa on metsän vuokrausta. Sillä eristetään puun myyjä puunkorjuun tapahtumista ja taloudenpidosta. Puunmyynnin bruttotuloa käyttää puunmyyjän sijasta metsäyhtiö. Yhtiö päättää oman palkkansa puunkorjuussa ja maksaa sen itselleen vähennyksenä puunmyyjän bruttotulosta.

Metsäyhtiö johto asettaa puunmyynnin bruttotulon tavoitteen etukäteen puukustannusten arviona. Tavoite annetaan metsäosastolle. Metsäosasto jakaa arvioidun bruttotulon etukäteen puukaupan hyödynsaajille, joita ovat puun myyjä, korjuun ja kuljetuksen yrittäjät ja yhtiön metsäosaston toimihenkilöt. Metsän vuokra (kantohinta) on yksi menoerä muiden joukossa sillä erolla, että se muodostuu jäännöksenä, kun puukustannuksesta ensin on erotettu muiden hyödynsaajien summat.

Puunmyyjä ei tiedä puunmyynnin bruttotuloa eikä siitä vähennettyjä kustannuksia. Myyjä ei tiedä edes sitä, että kaikki korjuun ja kuljetuksen kustannukset maksetaan hänen rahallaan. Metsäyhtiö korjaa puuta isännättömällä puunmyyjien rahalla.

Kun otetaan omaan käyttöön kauppakumppanin rahaa kumppanin sitä tietämättä, kyse on ryöstämisestä. Pystykauppa on puunmyyjän ryöstämistä. Metsäyhtiö ottaa puunmyyjän bruttotulosta rahaa omiin menoihinsa miten paljon tahansa ja maksaa rahalla mitä kustannuksia tahansa. Rahalla on maksettu metsureille rakennettujen asuntojen, yhtiöiden virkistyskämppien ja kalalammikoiden kustannuksia ym. Puunmyyjien rahalla maksetaan myös metsäyhtiöiden omistaman Metsätehon kustannukset. Metsäteho on tutkimuslaitokseksi naamioitu yhtiöiden metsäosastojen edunvalvontalaitos.

Isännätön raha on tehnyt mahdolliseksi jättimäisen tuhlauksen metsäyhtiöiden puunkorjuussa. Lauri-laskurin esimerkissä tuhlauksen määräksi vuonna 2013 on laskettu noin 500 miljoonaa euroa. Se on alentanut puunmyyjän nettotuloa (kantohintaa) noin kuusi euroa/kuutiometri.

Lauri Vaara