Svedupetteri kiteytti hyvin omat ajatukset. Omat kokeilut vielä puuttuvat.

Lähtökohta ei ole tavallaan taimikonlannoitus, vaan tosiaan parempi kasvuunlähtö, jonka ansiosta taimi pärjää paremmin vattuja, heinää ja vesakkoa vastaan. Näin ollen panostus realisoituisi  samantien vähäisempinä hoitotöinä.  Ja tasalaatuisena taimikkona, jos huonommalle paikalle sattuneita taimia autetaan.

Luulisin, että homma pitää toteuttaa samalla tavalla kuin muillakin kasveilla. Eli keväällä typpeä ja tarpeen mukaan muita ravinteita. Syksymmällä ei typpeä, ettei talveen valmistautuminen viivästy.

Onko kellään käsitystä kuinka iso osa istutetun taimikon kokoeroista johtuu istutuskohdasta ja kuinka iso laadusta ja perimästä?