Koetin hieman avata puukaupan saloja omasta näkökulmastani… Vaikka Jesse taitaa minua jonain Mhy uskovaisena pitääkin, niin kuitenkin pyrin pitämään ajatteluni objektiivisena…

Kukin tietysti tekee asiat omalla tavallaan… Ja se heille suotakoon… Itse kun olen nähnyt tämän sektorin jo yrittäjänä, mhy:n toimihenkilönä ja nykyään taas moton pukilta, niin uskallan väittää jotain asiasta tietäväni… 🙂 Myös ne ”kikat” joilla vastaosapuolta voidaan halutessaan ”kusta silmään” ja vieläpä ihan laillisesti…

Se miksi suosin asioiden kirjaamista kauppakirjalle on juurikin epäselvyyksien välttäminen… Ja se, että työntekijälläkin olisi ”pönkää” selän takana jos edellä mainittu ”emännän puu” episodi tulisi vastaan… Jos tuossakin asiassa olisi puun kaato ollut paperilla, niin vastuu olisi ollut ihan muualla kuin yrittäjällä…

Mitä katkontaan tulee, niin itse olen ollut jo pitkään vankka kannattaja runkohinnoitteluun siirtymiseen… Paras olisi mielestäni malli jossa runkokoot jaettaisiin 5-8 kokoluokkaan joille kullekin annettaisiin könttähinta motille… Tällöin tarvitsisi vain rekisteröidä puut runkokoon mukaan mittalistaan ja valmista tulisi… Ja mikäli runko katkeaisi tai muuten jouduttasiin osittain tekemään uutena runkona, metsänomistaja voittaisi… Tosin tämähän veisi töitä meiltä ”ammattilaisilta” paljon, kun asiantuntijoita ei enää niin paljon kaivattaisikaan.. 😉