UPM:n arvostelu jatkuu näin:

”UPM Metsämaailma kysyy ”Suunnitelmissa puukauppa?” ja antaa 6 artikkelivinkkiä puukauppaan. Tärkein puuttuu vinkeistä ja se on metsänomistajan etujen valvonta.
Jos todella metsänomistaja aikoo tehdä puukaupan UPM:n kanssa, niin hakkuun seuranta on syytä aloittaa heti, kun moto tulee leimikolle.
MHY:n asiantuntija on otettava mukaan hakkuualueelle. On tarkkaan syynättävä ja mitattava latvaläpimitat jo metsässä kaadettujen puiden katkonnan osalta.
Kun puut on ajettu metsästä kasalle tien varteen poiskuljetusta varten, niin on oltava tarkkana, ettei puita lähde tukkirekkojen mukana, ennen kuin on tarkistusmitattu paljonko tukkia on mennyt kuitupuupinoon. UPM pyrkii ajattamaan todistusaineistona puut pois mahdollisimman pian ainakin silloin, kun UPM on antanut motolle ohjeet katkoa mahdollisimman paljon tukkia kuitupuupinoon. Silloin, kun UPM kuvittelee, ettei leimikon korjuuta lainkaan seurata, niin metsässä voi tapahtua mitä vaan metsänomistajan tappioksi. Tästä on selvää näyttöä olemassa.
UPM:n on itse asiassa mahdotonta rehellisesti perustella sitä, miksi heille kannattaa puuta myydä, jos leimikkoon sisältyy merkittävässä määrässä järeää tukkia.
Ammattimaisena puun ostajana UPM osaa tehdä ostotarjouksensa siten, että se paperilla vaikuttaa hyvältä, mutta käytännössä ainakin allekirjoittaneen kohdalla olisin päässyt parempaan kokonaiskauppahintaan jopa 5 euroa halvemmalla kuutiohinnalla kilpailijan tarjouksella koko leimikko huomioiden. Törkeän huono tukin katkonta pilaa UPM:n ”hyvän” tarjouksen.
UPM:n toimintakulttuuri puukaupassa epäilyttää yhä enemmän. Onhan valveutuneilla kansalaisilla tuoreessa muistissa UPM:n osallisuus puukaupan laittomassa hintakartellissa. UPM petti lopulta jopa rikoskumppaninsakin paljastamalla viranomaisille koko kartellin selviten itse kartellisakoista. Parhaillaan on menossa vahingonkorvausoikeudenkäyntejä kartelliin osallistuneiden yritysten kanssa mukaan lukien myös UPM.”