”Lahtosen on väärin osoittaa metsänomistajia tunnemetsänomistajiksi, jotka ovat perineet, tai… ja jotka eivät ymmärrä metsiensä päälle yhtään mitään? Ei niitä tallaisia metsänomistajia ole.”

”jovain” – kuinka laajasta otannasta olet muodostanut näkemyksesi?

Minä olen tavannut fyysisesti 2011 – 2015 välisenä aikana noin 3000 metsänomistajaa – olen viettänyt heidän kanssaan tuhansia tunteja. Olen muodostanut varsin selkeän kuvan heidän mielialoistaan, myyntihaluistaa ja myyntihaluttomuksistsa. Monelle isänsä perintönä metsääomistavalle lähihistorian kaupalliset vilungit tulivat täysin puun takaa. Monet itkivät vuolaasti – olihan se järkyttävää ymmärtää, että isän hyväuskoisuutta oli käytetty härskisti hyväksi – ja kun ennen perunkirjoitusta samainen puunostaja tuli kahvipaketin kanssa esittämään ostohalujaan puista…eikä kilpailevia tarjouksia koskaan kuulunut, vaikka osa oppineitakin kaupunkiin muuttaneita ammattiostajia niitä peräänkuulutteli. Pakko oli myydä yhdelle – kun ei muita ollut… No tämä on sitä historiaa – se on ollutta ja mennyttä…

Näitä perintömetsänomistajia koppaa minua harva se päivä hihasta kiinni kauppareissuilla ja huoltoasemilla ja kyselevät miten puukaupan teko voikaan olla niin vaikeaa?

Suurimmat tunteet liittyvät maisemaan. Kun vanhalla isännällä ei ole rahan tarvetta – ei siinä nuorikaan isäntä tohdi maisemaa aukeaksi hakata. Tämä on suuri tunnesyy – joka tekee puukaupan osittain mahdottomaksi. Vaan kun aika isännästä jättää – ollaan taas herkän äärellä. – ostomies ottaa yhteyttä 2 viikon sisällä. Reilusti ennen perunkirjoitusta. Niin – silloinhan kauppaa on tehtävä kun on myyjällä myyntihaluja ja tarvetta. Havaitsin muuten noiden n 3000 tarinan myötä, että syy puukauppaan 50-60 %:sti liittyi tavalla tai toisella verottajan aiheuttamaan inspiraatioon.