Lainhuutuo voi viedä pitkäänkin. Jää hakematta pitkäksi aikaa tai kokonaan.

Kukaanhan ei voi tietää mitä kauppaa tehdään jos myyjä ja ostaja asuvat kokonaan muuallapäin Suomea tai maailmaa. Sitä ei tiedä hevosmiesten tietotoimistokaan.

Hyvä konsti kaikin puolin on mennä kaupan jälkeen naapuritaloon tervehtimään. Olen se hullu joka osti tuon naapuripalstan. Silloin asiat alkavat menemään oikeille raiteille. Keskustellaan naapuruudesta ja mahdollisista yhteisistä asioista. Kutsutaan kahvittelemaan ja nostetaan kättä ohikulkiessa.

Olipa reilun tuntunen naapuri. 99% kahnauksista ja riidoista on jo ensitapaamisella sovittu.

Mene nyt ensimmäisenä sanomaan irti metsästysvuokrasopimus. Pääset hyvin riidan alkuun ja olet lopun ikääsi valvovan silmän alla tekemisistäsi… Tuoko naapuri montustaan sinulle moreenikuorman tulvan katkaiseman tien korjaamiseen vai tilaatko sen kirkonkylästä. Oma valinta…olet se mulkvisti…elä vaan omillasi. Meillä on totuttu naapuriapuun ja reiluuteen..

Tuoretta kokemustietoa asiasta. Tästä kylältä oli syyskesällä kaksi erillistä tilaa myynnissä. Toisen myi metsänhallitus toisen yksityinen. Ostajat olivat pieni yhteismetsä eri paikkakunnalta  ja toisen eteläsuomalainen metsäsijoittaja.

Oli melkoinen työmaa selvittää kenen maita ne nyt on. Kiinteistörekisteri ei asiaa auta koska se omistaja näkyy siellä vasta lainhuudon jälkeen. Seurallahan olisi oikeus olla hiljaa ja metsästellä rauhassa pitkäänkin. Tämäsyksy ainakin satavarmasti. Halusimme kuitenkin yhteyden uusiin omistajiin väärinymmärrysten välttämiseksi. Onnistuihan se lopulta mutta töitä ja viitseliäisyyttä vaati.

Etelän sijoittaja vastasi puhelimeen ja keskusteltiin. ”Minä nyt oon osteskellu näitä palstoja ympäri Suomen. En käyny kattomassa ees koko palstaa. En oo ikinä käynytkään teidän kylällä. Mettästelkää mitä vaan ja hakekaa raatonne millä vaan. Ei se oo niin puunpäälle. Toimikaa niinku on kylällä tapana”. Minä että kun haluaisimme vuokrasopimuksen että voimme sen merkitä lupa-alueeseemme metsästysoikeuden haltijana.  ”joo, nyt ymmärrän, paa mulle sähköpostilla se sopimus niin allekirjoitan ja paan postissa takaisin”. Asia selvä.

Toinen oli tämä yhteismetsä. Edustaja oli käymässä palstalla ja sattumalta tavattiin. Yhteisymmärrys syntyi heti. Pari nuolukiveä toivoi poistettavaksi, muut neljä sai jäädä. ”ja jos viittisittä lanata tuon tien. On aika raiteinen. Kulkea saatte vapaasti mutta välttäkää kelirikkorallia. Tai sitte korjakkaa. Me kyllä pannaan pikapuoliin kunnostus tuohon tielle”. Asia selvä.

Ainoa asia jolla voitiin aavistaa että on uusi omistaja maalla oli että poistuivat niin nopeasti myynnistä.

Ei meillä täällä kokoonnuta yläteepeelle vatvoon toisten asioita niinkuin siellä rintamailla lienee tapana. Ei se tieto kulje…

Muistanpa ajan kun minun hirviaitojani työläinä pidettiin. Nyt nauùttaa niin. Nyt minulla ei ole hirvituhoja aitojen sisäpuolella ja silti minulle on jo rahdattu kymmenkunta kiloa hirven ja peuran lihaa. Eipä paljoa sianpersusta jouluna lisukkeeksi kaivata. Se parhaiten nauraa joka jne.jne.

Äskön jesselle oli se liha tärkeää. Tyytymätön metsästäjiin ja lihan määrään. Kuitenkin kirjoitit toisella palstalla metsästäjien raahaavan sinulle niin että naurattaa vielä jouluna. Missä on se sinun vastikkeellisuus metsästäjiä kohtaan?

Tanelilla on ihan kannatettavat mielipiteet. Aukasen kaikki puomit teiltäni metsästyksen ajaksi myös naapurikylien palstoilleni. Tuleehan sinne joskus joku raide hirvimiesten toimestakin. Mulle sillä ei ole kirpaisevaa merkitystä….seuraavassa lanauksessa se tasottuu kun omia jälkiä paikkoo.

Meillä on sama lihamäärä kaikille tilaksi luokitetuille länteille oli sitten 5 tai 500 ha. Kai se vastikkeellisuus korostuu niillä paikoin missä muutoinkin on se pläntti elämääkin tärkeämpi…periaatteella ”Mikä on minun, älä perhana koske…mikä on sinun nii sehän on mejän yhteistä” Vastikkeellisuutta voi korostaa myös metsänomistajien puolelta. Mitenkähän te pärjäisitte hirvienne kans ilman metsästäjiä. Ei se hirven metsästysoikeus ole kovin monella mahdollista myydä. Tuhat hehtaaria on iso pläntti yhtenäistä aluetta. Sirpalepalstoja ei lasketa.

Jesse. Neuvotteleppa nyt myös ne kaatolupamäärät ajan tasalle. Nekin määrää  Riistakeskus ja siinä ei ole metsästäjillä osaa eikä arpaa. Jos kaikki naapurisikin olisi yhtälailla  kotiinpäin vetäjiä niin me harrastelijametsästäjät tulisteltaskin teidän alueen rajalla paistellen makkaraa. Teidän reservaatista aina joku kuitenkin tökkii ulkopuolellekkin. Helppoa halpaa ja hauskaa….helppo plokata vuotuiset lihasa…