Eteläsuomen suolatuilla teillä ja asfaltilla varmaankin puolustaa paikkaansa kitkatkin. Täällä ajetaan suurin osa vuodesta polanteella. Hyvin usein vieä kärry perässä. Kyllä nelivedolla mäet ylös pääsee mutta laskeppa mäkeä alas kun kärry pukkaa. Välillä on niin toivottoman liukasta että parempi ootella parempaa keliä. Pahin on sileä jää jossa sopivasti vettä päällä. ei oidä kitka eikä nasta. Mitäpä niillä nastoilla tekee rapisemassa etelän taajamissa ja motareilla…suolaa….suolaa…enemmän suolaa. Pohjanmaallahan oli vasta koko liikenne seis kun ei hiekoitusautotkaan pysyny tiellä. Piti ensiksi tehdä raita traktoreilla.

Onhan se kyllä ajankuluksi kiva kinata. Auto ja renkaat käytön mukaan! ykspäisellä en kyllä pärjäisi…

Mlla on nyt takana ehkä 1,8 milj. kilsaa autolla ja tunteja paljon enemmän kaikenlaisilla muilla vempeleillä. Kaikkien koneiden käyttö edistää pitämään yllä myös autoilua. Joka talvi olen jääradalla ja omilla ”pikiksillä” nuorten kanssa. Ralli oli minn rattoni nuorempana. Karu totuus on että viimeisen vuosikymmenen aikana on alkanut eroa alkanut tulla nuorisoon kiihtyvällä nopeudella. Kyllä se ikä tuo omat tekijänsä reakointikykyyn, Toisaalta rutiini ja ehkä parempi ennakointi ja harkinta kompensoi sen jopa plusmerkkiseksi liikenteessä. Ajotaitoa liukkaalla on pidettävä yllä. Monella paikkakunnalla nuorisolla on jokin jää/harjoitusrata. Menkää kokeilemaan mitkä on rengaskerran rajat jotka sattuu alla olemaan. Sama mikä Logo siinä auton keulassa komeilee ja mikä on se mieluinen paras auto itselle. Perusasiat tulee reeneissä esille.

Jo sitä moottoritiellä on hyvä kuski miltei jokainen. Muut ne aiheuttaa vaaratilanteet. Sitten tuleekin eteen se äkki ja rytisee kunnolla. Ottakaa naapurilta lainaan trktori jos ei itsellä satu olemaan. Ajakaa näitä kantateitä vaikka sata kilometriä. Vaatii kyllä tervettä sydäntä. Niin hurjia tilanteita kertyy tuolla matkalla autoilijoiden taholta…

Ostin joskus 15 vuotta sitten vähän käytetyn mersun.OLi apsit ja epsit. En tykännyt renkaista ja ajattelin että kulutampa kesällä pois. Norjan reissulla joku nainen yllättäen jarrutti alamäessä kun sen kaveri pyysi kyytiin. Nopeutta 60 ja turvaväli asianmukainen. Sanoin kaverille ”ei muuten pysähy”, eikä pysähtynyt. Oikealla kaide ja vastaan tuli tankkiauto. Rysäys. Poliisit paikalle. 14m mustaa viivaa. Peräänajettu nainen todisti poliisille ettei ollut ylinopeutta, on ajettu kymmeniä kilometrejä peräkkäin. Men keula ja nesteet pihalle. Sakko varommattomuudesta ja pirummoinen paperijumppa ennenku me ja auto oli Suomessa pajalla. Ei koskaan enää kitkoilla kesällä.

Toki kitkarenkaat on siitä ajasta kehittyneet paljonkin muttei kesärenkaina. Kumiseos on pehmeä ja kuivallakaan asfaltilla ei ole rapponen jarrutuspito. Lipistellee niiden lamellien päällä ja on liukkaat jarrutuksessa kuin jäällä. Kyllä niillä tietenki ajelee mutta äkkitilanteessakin auton pitäs pysähtyä. Väistämättä niitä tulee.

Nii ne kaks vissiin pirullisinta elukkaa mulle on aina ollu Äkki ja Hukka!

Kyllä löytyy koululta kaikki. Ei täällä tunteja laskettu vaikka työ sujui mukavasti. Laskutus oli tonnimäärä/ha. Niin se on urakoitsijallakin. Olen tyytyväinen. Talouspäällikkönne on varmasti laskenut oikein mutta nehän on urakan sisään kuuluvia asioita. Oppilaitos on oppilaitos eikä oppilaat kykene tekemään koulun koneilla tiliä mutta laskutus on rikka rokassa.

Tuossa muodossa mitä tehtiin oppilaitoksen panos oli ja toivottavasti on jatkossakin varsin merkittävä. Sempä takia vertaukseni normaali urakoitsiaan toki ontuu. Eihän tuommonen ole normihomma ollenkaan. Hyvä tulos saavutettiin oppilaitoksen, oppilaiden oppimisen ja minun kannalta. Eikös niin ole hyvä.

Ei laskutuksessa voi olla sivukuluja. Vakuutukset kuuluu aina suorittajalle. Ei palvelun tilaajalle. Siirtokuluista tehdään eri sopimus. Siirto on siirtyö ja työ on työ….Yleensä näkyy erikseen laskussa. Oppilaitosten laskutus on normisti 80%  MH-taulukosta…eli usein kalliimpi kuin urakoitsijan tarjous.