Eiköhän ole kuitenkin niin, että aina osa ihmistä tarvitsee näitä luontokatoja, monimuotoisuuksia, raakkuja, hömötiaisia, liito-oravia ja valkoselkätikkoja paljon enemmän kuin luonto itse. Osalle ihmistä kun elämä ilman kulloistakin maailmantuskaa ei ole elämisen arvoista. 5-10 vuotta pärjätään aina yhdellä huolella, kunnes muoti-huoli jälleen vaihtuu toiseksi.

Aika moni laji Suomessa kuolisi nälkään, jos meillä ei olisi mitään muuta kuin vanhoja metsiä.

Vanhat hevosajan kulurasitteet olivat monesti tosi kapeita, aina kahdesta metristä ylöspäin. Onneksi Maanmittauslaitos päivittää niitä nykyaikaan myös suurempina kokonaisuuksina tietty alue kerrallaan. Samalla voidaan lopettaa käytöstä pois jääneet tarpeettomat kulkuoikeudet.

Jos olisit KeMeRat lukenut koko kirjoituksen, ja ennen kaikkea ymmärtänyt lukemasi, et ihmettelisi lainkaan kulunutta bensamäärää. Jos kiinnostusta riittää, niin Tervetuloa paikan päälle tarkastamaan työmaa!

Tämä keskustelu on tuonut hyvin esiin, että osalla nimimerkeistä on monipuolista käytännön kokemusta taimikoiden hoidosta pidemmältä ajalta. Maapohja, taimikon uudistumistapa, sekä muut olosuhteet ratkaisevat raivaustarpeen, -ja myös sen bensankulutuksen. On minullakin onneksi ollut joitakin taimikoita, joissa riittää kolme litraa hehtaarille, mutta paljon myös sellaisia, ettei meinaa riittää kolmetoistakaan! Otetaanpa esimerkki tältä viikolta: Parikymppinen, parin vuoden sisään ensiharvennukseen tuleva kuusikko. Maapohja vaihteleva MT/lehto. Entinen laidunmaa/pelto. Taimikon syntytapa luontainen/istutus. Eli se aika tavanomainen tarina. Sekapuuston alle oli syntynyt ylitiheä alikasvoskuusentaimikko, jonka tyhjät kohdat täydennysistutettiin ylispuiden poiston jälkeen. Vanha sarkaojitus, jonka lisäksi alueen halkoo kaksi uudempaa ojaa ja ja vielä kolmaskin ristikkäin menevä kokoomaoja! Lisämausteena vielä se, että pitkä sivu rajoittuu sähkölinjaan. Tein alueelle nyt kolmannen raivauksen. Itse kasvatettava puusto ei aiheuttanut enää normaalia suurempaa raivaustarvetta, mutta ne rehevät ojanpenkat ja se sähkölinjan reuna aiheuttivat sitäkin enemmän. Husku lauloi, aikaa kului ja bensaa paloi 12,5 litraa/ha! Pitää muistaa, ettei niitä aikaisempiakaan raivauskertoja oltu tehty myöhässä. Moni on ainakin joskus joutunut harventamaan luontaisesti syntynyttä ylitiheää kuusentaimikkoa. Eipä siinäkään kolmella litralla vielä kovin isoa alaa tule valmista. Tässä kolmannessa raivauksessa ei onneksi ollut enää sitä työlajia, kaikki oli lehtipuun poistoa. Tuolla edellä Nostokoukun kertoma suopohjan valtaama hieskoivuviidakko on sitten se oma lukunsa. Sielläkään ei se kolme litraa kovin kauas aloituspaikasta vielä riitä!