Käyttäjän Visakallo kirjoittamat vastaukset
-
Taas on Sitralta putkahtanut tutkimus… Suomessa on jokamiehenoikeus ja metsät tosi lähellä kaupungeissakin. Kansallispuistotkin ihan ilmaisia. Luonnonsuojelualueita tulee koko ajan lisää, ja talousmetsissä luontoarvoja huomioidaan aina vain enemmän, mutta silti joidenkin mielestä kaikki on päin helvettiä. Mitä tämä oikein on?
https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/2fd2a1c0-92fb-4254-9eef-8ef96b9639f2
Meikäläisen suot ovat niin reheviä, että kasvavat männyn sijasta kuusta.
Mielenkiintoista seurata, alkaako meillä nyt tuhkalannoituksen seurauksena turvemaalle ilmestyä taimia. Tähän asti niitä on tullut ainoastaan metsäkoneen raiteisiin ja niihinkin vain märimpiin kohtiin.
Tässä vuosien mittaan on tuosta monimuotoisuudesta muodostunut hieman samantapainen mielikuva kuin tasa-arvosta. Riippuen kulloisestakin tarkastelukulmasta, aina jotkut ovat tasa-arvoisempia kuin toiset!
Palstalla on ihmetelty meikäläisen metsissä raivaukseen käytettyä bensamäärää. Siihen on selkeät syyt, eli rehevät maapohjat, hyvin paljon ojia suhteessa pinta-alaan, ja tavallista kattavampi tieverkosto. Yhtä merkittävää asiaa en ole tässä yhteydessä muistanut edes mainita, eli jk-menneisyys, jota voi kutsua myös suojuspuuhakkuu-menneisyydeksi, jos se jk tuottaa terminä joillekin ongelmia. Suojuspuuhakkuiden perintönä minulla on edelleen kuvioita, joissa on eri-ikäisiä puustoja. Tällaisille alueille rehevän maan taipumuksena on puskea vuosikymmenestä toiseen pihlajaa ja muita ei-toivottuja lehtipuuta, tai vaihtoehtoisesti aivan vieri-vieressä kasvavaa kuusentainta. Näitä alueita edelleen paimentaessa saha soi ja aikaa kuluu. Tähän verrattuna selkeä jaksottainen metsä on huomattavan vähätöinen. Pyydän anteeksi, että pilasin taas jk-ihmisten hyvin alkaneen päivän näillä käytännön kantapää-kokemuksillani. Kirjatiedon ja mallinnusten avulla jk-metsänhoito on aivan kiistatta paljon helpompaa ja nykyaikaisempaa.
Kyllä sinulle Kalle kohta suorittava tekee täysin selväksi, että olet vain raivannut väärin! Sinähän ne hirvituhot teet, eikä ne hirvet!
Tahtoo vain Jovain olla niin, ettei Suomen kolme pääpuulajia, joista vielä kaksi ovat valopuita, oikein riitä todelliseen jatkuvaan kasvatukseen. Tämä äärimmäisen yksinkertainen tosiasia tuntuu olevan osalle ihmisistä todella vaikeaa, lähes mahdotonta ymmärtää.
Kyllä niitä palokärkiä tulee lisää, kunhan vain laitetaan ahkerasti kuusta kasvamaan kuusikon perään. Ovat aika mestareita löytämään lahotyviset kuuset terveiden puiden joukosta.
Eipä siihen tarkkaa hehtaarimäärää taida olla. Alueen muoto myös ratkaisee. Hirvelle mieluisimpia paikkoja taimikossa ovat lähempänä vanhempia reunametsiä. Myös ihmisen havaintokyky saattaa tehdä tepposet, kun kysymys on isommista kymmenien hehtaarien kokoisista taimikoista. Harvoinpa niitä tulee kovin tarkasti käveltyä läpi muuten kuin raivatessa. Taitaa 90% taimikkohavainnoista olla auton sivuikkunan läpi tehtyjä.
Sudet oppisivat aika nopeasti karttamaan ihmistä ja metsästäjien koiria, jos olisi käytössä ”ammutaan tavattaessa”. Tässä voi nyt muuten käydä susien kanssa niin, että tilanne karkaa jossain vaiheessa käsistä.