Käyttäjän Visakallo kirjoittamat vastaukset
-
Niin, onko tämä asia tänä päivänäkin niin kuin torppari edellä kertoi?
Toimivin tapa on hakata aukko suuremmaksi eli vähintään 0,3 – 0,5 hehtaarin kokoiseksi maastosta ja maapohjasta riippuen ja uudistaa sitten muokkaamalla ja istuttamalla.
Metsän keskellä olevaan pieneen, ympäröivien puiden varjostamaan aukkoon ei kannata istuttaa kuin puolivarjopuuta eli kuusta.
Männyt ja koivut eivät saisi riittävästi valoa kuin aivan alueen keskellä, ja joutuvat lopuksi vielä hirvien suihin, sillä pienet aukot vanhan metsän keskellä ovat hirvien ehdottomassa suosiossa.Jos kerran pohjoisten metsien uudistaminen on niin kannattamatonta kuin täällä eräät väittävät, ja taas luontaisesti uutta metsää tulee aika hitaasti, niin miksi sitä kannattaisi silloin omistaa lainkaan?
Eikö maapohja kannata myydä heti hakkuun jälkeen ja laittaa sekin raha tuottamaan?On yksi asia mitä en ole koko aikana täällä ymmärtänyt.
Muutamat keskustelijat ovat kovasti tarkkoja laskemaan korkoa uudistamiskustannuksille, mutta sivuuttavat maapohjan tuottovaatimuksen, jos uudistuminen jätetäänkin luonnon huoleksi.
Eikö aika olekaan tässä tapauksessa rahaa?
Voisitteko selvittää miten te tämän oikein laskette.Jos metsä uudistetaan ja hoidetaan normaalisti, on 20 vuoden kuluttua markkinahintaista puuta 150-200 mottia / ha.
Tämän kantohinta on siinä vaiheessa 1000-3000 euroa kasvupaikasta ja puulajista riippuen.
Jos uudistamista ei ole tehty, eikä sitä ole tapahtunut riittävästi itsestään, saatetaan 20 vuoden päästä olla nollatilanteessa, eli markkinakelpoista puuta ei vielä ole.
Uudistettu metsä yleensä tässä vaiheessa ensi- tai energiapuuharvennetaan ja kasvatusta jatketaan kohti tukkisaantoa.
Kun uudistettuun metsään tehdään toinen, tukkiakin tuottava harvennus, vertailualueeseen tehdään ensi / energiapuuharvennus, eli 20 vuoden viive säilyy koko kiertoajan.Kaikissa vertailuissa tarvitaan rehellisyyttä ja tasapuolisuutta.
En tiedä mistä se johtuu, mutta jatkuvaa kasvatusta koskevat vertailulaskelmat eivät kaikilta osin ole vielä tähän päivään mennessä täyttäneet näitä kriteerejä.
Tämä on vakava asia, koska kysymyksessä on ihmisten arvokas metsäomaisuus.
Jos tälle tehdään väärien neuvojen takia vahinkoa, jälkien korjaaminen voi maksaa erittäin paljon ja viedä kymmeniä vuosia aikaa.Tämä KHO:n linjaus tulee todennäköisesti hillitsemään yksityisten suojelualueiden perustamista.
Varmempi tapa välttyä kustannuksilta on tarjota suojeltavaksi ajateltavia alueita suoraan valtiolle.
Tosin valtiokin voi joissain tapauksissa muuttaa aikaisempia suojelupäätöksiään, jos yleinen etu niin vaatii.
Pääkaupunkiseudulla rakennetaan jopa kerrostaloalueita osittain Natura-alueille.
