Käyttäjän Visakallo kirjoittamat vastaukset
-
On yksi asia mitä en ole koko aikana täällä ymmärtänyt.
Muutamat keskustelijat ovat kovasti tarkkoja laskemaan korkoa uudistamiskustannuksille, mutta sivuuttavat maapohjan tuottovaatimuksen, jos uudistuminen jätetäänkin luonnon huoleksi.
Eikö aika olekaan tässä tapauksessa rahaa?
Voisitteko selvittää miten te tämän oikein laskette.Jos metsä uudistetaan ja hoidetaan normaalisti, on 20 vuoden kuluttua markkinahintaista puuta 150-200 mottia / ha.
Tämän kantohinta on siinä vaiheessa 1000-3000 euroa kasvupaikasta ja puulajista riippuen.
Jos uudistamista ei ole tehty, eikä sitä ole tapahtunut riittävästi itsestään, saatetaan 20 vuoden päästä olla nollatilanteessa, eli markkinakelpoista puuta ei vielä ole.
Uudistettu metsä yleensä tässä vaiheessa ensi- tai energiapuuharvennetaan ja kasvatusta jatketaan kohti tukkisaantoa.
Kun uudistettuun metsään tehdään toinen, tukkiakin tuottava harvennus, vertailualueeseen tehdään ensi / energiapuuharvennus, eli 20 vuoden viive säilyy koko kiertoajan.Kaikissa vertailuissa tarvitaan rehellisyyttä ja tasapuolisuutta.
En tiedä mistä se johtuu, mutta jatkuvaa kasvatusta koskevat vertailulaskelmat eivät kaikilta osin ole vielä tähän päivään mennessä täyttäneet näitä kriteerejä.
Tämä on vakava asia, koska kysymyksessä on ihmisten arvokas metsäomaisuus.
Jos tälle tehdään väärien neuvojen takia vahinkoa, jälkien korjaaminen voi maksaa erittäin paljon ja viedä kymmeniä vuosia aikaa.Tämä KHO:n linjaus tulee todennäköisesti hillitsemään yksityisten suojelualueiden perustamista.
Varmempi tapa välttyä kustannuksilta on tarjota suojeltavaksi ajateltavia alueita suoraan valtiolle.
Tosin valtiokin voi joissain tapauksissa muuttaa aikaisempia suojelupäätöksiään, jos yleinen etu niin vaatii.
Pääkaupunkiseudulla rakennetaan jopa kerrostaloalueita osittain Natura-alueille.Jatkuvan kasvatuksen puiden hitaammalle kasvulle on luonnollinen selitys tai tarkemmin ottaen useampikin.
Taimivaiheen juromisen jälkeen nuori puu joutuu taistelemaan valosta korkeampien puiden latvusten varjossa.
Tämä vähentää Suomen lyhyen, keskimäärin vain 60 vuorokauden vuosittaisen kasvuajan tulosta merkittävästi.
Ainostaan kuusi voi puolivarjopuuna tästä kohtuudella selvitä.
Toinen kasvua heikentävä asia on suurimpien puiden poistaminen hakkuussa.
Ne ovat kasvukilpailun voittajia ja jäljelle jäävien puiden joukossa on aina myös kasvukilpailun häviäjiä, eli poistettavien puiden kanssa samanikäisiä, mutta pienempiä puita.
Ne eivät pysty hakkuun jälkeen samaan kasvuun kuin voittajapuut.
Jatkuvassa kasvatuksessa toimitaan siten luonnonvalinnan vastaisesti ja sen takia puiden kasvu taantuu.
Kolmas kasvua huonontava asia on hakkuun jälkeen tulevat tuulituhot ja puiden pystyyn kuolemiset, joita jatkuvan kasvatuksen hakkuun jälkeen väistämättä tulee.Minua on hieman vaivannut Reima Rannan palstaesiintymisessä se, – vaikka nykyisin omalla nimellään täällä kirjoittaakin, että hän aika voimakkaasti arvostelee muiden taloustietämystä ja -ratkaisuja, mutta ei juuri ole avannut omia ratkaisujaan talouden-, eikä metsänhoidossa.
Mielästäni tällä palstalla on aika kattava läpileikkaus suomalaisista ihmisistä jotka ovat varmasti osanneet tehdä aivan kelvollisia talous- ym. ratkaisuja elämässään.
Työ- ja elämänkokemukset ovat palstalaisilla hyvin monipuolisia.
Jouduttuani asioimaan hyvin monenlaisten ihmisten kanssa, yksi selvä havainto on tähän ikään tullut:
Todelliset menestyjät ja osaajat eivät juuri toisia ihmisiä arvostele, sillä heillä ei ole siihen mitään tarvetta.Kovin vähän tahtoo tulla jatkuvan kasvatuksen puolelta kommentteja.
Paremman puutteessa kerron omista kokemuksistani.
En toista noita hakkuu- ja hintaongelmia, vaan keskityn jatkuvan kasvatuksen metsän hoitoon.
Pahimmat ongelnat olivat myrskytuhot, puiden pystyyn kuoleminen ja pienaukkojen voimakas heinittyminen ja vesakoituminen.
Hoitotyötuntien määrä ei juurikaan eroa jatkuvassa- ja jaksollisessa kasvatuksessa.
Työlajit ja kustannukset painottuvat vain eri tavalla.
Epäonnistumisia on minulle tullut molemmissa kasvatustavoissa.
Nykyisin käytän ainostaan jaksollista kasvatusta.
Ylispuiden poisto kuuluu luonnollisesti hakkuuvalikoimaan siellä missä on tapahtunut luontainen taimettuminen.
