Käyttäjän Visakallo kirjoittamat vastaukset
-
Kannatan suorittavan ehdotusta. Toiveenani (joka ei taida kuitenkaan koskaan toteutua) on, että aktiivikäytössä olevat talousmetsät jätettäisiin jo vähitellen rauhaan koko ajan lisääntyviltä käyttörajoituksilta, ja uudet suojelutoimet keskitettäisiin hoitamattomiin metsiin. Kun on itse asunut jo yli 20 vuotta lehtipuuvoittoisen suojelumetsän naapurina, ei asia henkilökohtaisesti jaksa kovin paljoa innostaa. Keskitymme lähinnä ruokkimaan lintuja ja muita metsän eläimiä, kun kuolisivat raukkaparat tuolla naapurin puolella nälkään!
Luke on varmasti tarpeellinen ja pääsääntöisesti aivan asiallista työtä tekevä laitos, mutta näin maallikko metsänomistajan näkökulmasta herää ajatus, että olisiko jonkinlainen tehtyjen tutkimusten yleinen jälkitarkastelu paikallaan myös valtiorahoitteisille tutkimuslaitoksille? Yrityselämässähän sitä tehdään jälkilaskennan ja muun jälkikontrollin nimissä. On inhimillistä, että aina ei työssä onnistuta parhaalla mahdollisella tavalla, ja tulokset eivät vastaakaan sitä mitä haettiin. Äkkiseltään tulee näilläkin palstoilla käsitellyt aiheena mieleen kuinka happosateiden piti tappaa Suomen kuusikot pystyyn. Sehän esiteltiin meille silloin 80-luvulla jokseenkin ehdottomana totuutena, mutta toisin kävi. Osaran aukeat ovat puolestaan näyttäneet meille, että ne eivät muuttuneetkaan tundraksi. Jaksollisten metsien ensiharvennukseen ei menekään 60 vuotta, eikä Suomen metsät olekaan päästölähde. Muitakin pikku-huteja varmasti matkan varrelta löytyy. Oma lukunsa ovat myös vuosikymmenten varrella vaietut ja suohon kuopatut tutkimukset. Niitäkin olisi jo hyvä hieman avata. Nehän on kuitenkin jo aikoinaan maksettu.
Kiitos kysymästä mettämiäs! Nyt on vähän sellainen välivuosi, ettei pahoja tuhoja ole, kun 10 vuotias koivikko kasvoi jo hirviltä karkuun ja viime keväänä istutettu ei ole vielä oikein ollut parhaassa syöntikoossa. Kolmevuotiaassa kylvömännikössä on käyty lähes jokaisessa kylvötuppaassa, eli seurataan tilannetta. Miten mettämieähen taimikot ovat pärjänneet?
Täältä meiltä päin on vajaa sata kilometriä Jyväskylään sekä Lahteen. 20 vuotta sitten kaikki energiapuu lähti täältä kohti pohjoista Jyväskylän Energialle, ja jossain vaiheessa, en nyt muista tarkkaa vuotta, suunta kääntyi kohti etelää Lahti Energialle. Tuhansia motteja on ehtinyt kaikkiaan meiltäkin energiapuuta polttoon mennä. Yksikään pino ei ole koko aikana tienvarteen jäänyt ja rahat ovat aina tulleet sovitusti. Tänäkin talvena näkyi naapuritilalla olleen useamman hehtaarin energiapuuharvennus. Rungot on aina korjattu rankana ja latvat kokopuuna. Kolme suurta ja pari muuta ostavat puolestaan tukkia ja kuitua/energiapuuta, joista on ollut aivan tervettä kilpailua.
