Täälläpäin hirvet ovat kalunneet parhaassa kasvussa olevia, tukikokoisia ”punakuorisia” kuusia, ei siis kuitupuun kokoisia, eikä päätehakkuuiässä olevia kovempikuorisia tyviä. Olen tullut siihen tulokseen, että makea nila kiinnostaa niitä. Tutkijat saattavat tietää asian syvällisemmin. Yleensä näitä näljättyjä puita on 5-10 kpl ryhmä. Kaluamisen jälkiä on eri korkeudella, joten olettaisin emän ja vasan olleen asialla. Itse teosta en ole vielä hirviä tavannut, mutta tuoreita jälkiä on maassa ollut. Nuolukiveltä on johtanut polku ko. paikoille.

Asia on juuri näin kuten Makarov totesi. Tarpeen mukaanhan ne raivaukset on tehtävä etenkin silloin kun omista metsistä on kysymys. Ei kannata liikaa tuijotella kalenteria eikä laskea raivauskertoja. Joskus voi reheväkin maapohja yllättää, kuten kävi tuolla toisessa ketjussa kertomassani 12 mottia vuodessa kasvaneesta, 34 vuotiaasta kuusikosta. Siellä kun ei tarvinnut käydä raivaussahan kanssa kuin 1,5 kertaa! Varhaisperkaus 4 vuotta istutuksesta, ja toisella kerralla vain ojanlaitojen raivaus. Kuusten kasvu oli sen verran voimakasta, ettei lehtipuille jäänyt sen jälkeen enää elintilaa.

Toki näinkin. Tolopaisen kohdalla en tosin voi millään uskoa sattumaan ja suunnittelemattomuuteen.

Eihän sitä tietenkään varmasti voi kukaan tietääkään. Tarkoitin vain niitä lähtökohtia, mitkä olisivat kullakin olleet Neuvosto-yhteiskunnassa. Mitä sukuni historiaa olen tutkinut, sieltä löytyy sisällissodan ajalta niin punaisia kuin valkoisiakin, ja aika paljon sotilaita molemmissa joukoissa aina kenraaleiksi asti. Näyttää siltä, että ammatinvalinta johti jopa veljeksiä jompaan kumpaan leiriin. Isäni oli poikamiehenä töissä rautateillä, joten häntä olisi melko varmasti tarvittu myös Neuvosto-Suomessa. Äitini toimi sota-aikaan Lottana väestösiirtoleirin kirjurina, joten hänen kohtalonsa olisi ollut epävarmempi. Neuvosto-yhteiskunnassa kirjanpitäjät olivat arvostettuja, mutta taustansa maalaistalon tyttärenä olisi todennäköisesti katkaissut sen tien. Olisi voinut tulla yksisuuntainen junalippu kohti Siperiaa, eli meikäläistä ei olisi nyt olemassa.

Katselen tuossa aivan tuoretta mittaustodistusta. Syksyllä 1990 istutettu kuusikko, ikää siis 34 kasvukautta. Tehtiin 3. harvennus. Tuli 97 mottia/ha josta tukkia 52,5 mottia, eli 54%. Pystyyn jäi 220 mottia/ha. Aikaisemmissa harvennuksissa hakattiin yhteensä 90 mottia/ha. Kasvu on siten ollut 12 mottia/ha/vuosi. Perko ja kumppanit laittavat toki jk-metsillään monin kerroin paremmaksi, mutta minä tyydyn vaatimattomana ihmisenä tähän.