Käyttäjän Vilppu kirjoittamat vastaukset
-
Tuo vastaus on ilmeisesti tulkittava niin, että ensimmäinen 15 vuotta maksetaan selvää ylihintaa määräaikaiseen- tai pörssisähköön verrattuna. Sen jälkeen yritetään kuroa liikaa maksettuja euroja takaisin panelien hiipuvalla teholla. Ettei vain kävisi niin, että aika loppuu kesken.
Montako snt/kWh maksaa aurinkopaneleilla tuotettu kesäkauden ”viilennyssähkö”?
Oletetaan, että hankintahinta on 8500 €, kuoletusaika 15 vuotta ja kesäkauden oma sähköntarve 3000 kWh.
Tee sitten haluamillasi oikeilla perustiedoilla oikeat laskelmat.
Aurinkopanelien omistajilta ei ole vieläkään näkynyt laskelmaa paneleilla ”tienaamisesta”.
Jos vuosikulutus on 15000 kWh ja se jakaantuu talvi- ja kesäkauden välillä suhteessa 80/20, on kesäkauden osuus 3000 kWh. Aurinkopaneleiden hankintahinta lienee n 10000 €. Oletetaan, että kuoletusaika on tasan 10 vuotta, jolloin vuosikustannus on tukkimiehen kirjanpidolla 1000 €/v. Paneleiden omistaja maksaa siis käyttämästään kesäkauden sähköstä (3000 kWh) 10 vuoden ajan 33,3 snt/kWh. Koska kaikkea kesäkauden sähköä ei voi tuottaa paneleilla, tulee käytetystä ostosähköstä vielä lisäkustannusta. Tämä tuntuu niin uskomattomalta, että laskelmassa täytyy olla joku virhe. Voisiko joku laskutaitoinen aurinkopanelien omistaja tehdä noilla perustiedoilla oikean laskelman.
Ei liene merkittävää eroa tavallisen omakotiasujan sähkölaskussa vuositasolla, käyttipä kiinteähintaista tai pörssisähköä. Selvästi kalleinta sähkölaskua maksaa kuitenkin sellainen kuluttaja, jolla on esim kiinteähintainen sopimus + oma aurinkopanelijärjestelmä, joka lienee n 10000€ sijoitus. Jos kulutus on 15000 kWh vuodessa ja se jakaantuu suhteessa 80/20 talvi- ja kesäkauden kesken, tulee talvikauden osuudeksi 12000 kWh ja kesäkauden 3000 kWh. Kaikkea kesäkauden kulutusta ei tietenkään voi kattaa pelkästään aurinkosähköllä.
Täällä on varmasti laskutaitoisia aurinkopaneleiden omistajia. Olisi mielenkiintoista nähdä noiden lukujen pohjalta laskelma siitä, missä kohdassa se tienaaminen tapahtuu verrattuna esim pörssisähköön.
Suomi on tässä asiassa kaikkea muuta kuin ajopuu. Suomessa seurattiin tarkkaan turvallisuusympäristön muutosta ja siihen muutokseen myös reagoitiin nopeasti. Ylipäällikkönä Sauli lähti pikaisella aikataululla ajamaan Suomea kohti Natoa ja muu valtiojohto seurasi esimerkkiä. Suomi ei siis mitenkään omasta tahdosta riippumattomana ajopuuna ajaudu kohti Natoa, vaan tekee itse hartiavoimin töitä tavoitteen saavuttamiseksi.
Putinille on selvinnyt, että hän häviää tämän sodan. Ryhti on painunut kasaan, ihan kuin hartioita painaisi seppä-Jalmarin satakiloinen alasin. Sotilaat ja kalusto vähenee päivä päivältä, kun taas Ukraina saa lisää sotilaita reservistä ja ase-apua lännestä. Nyt on alkanut palamaan ja paukkumaan myös ympäri Venäjän maata. Jos julistavat liikekannallepanon, sabotaasit vain lisääntyvät ja maa ajautuu täyteen sekasortoon. Eli Musta-Petteri on tässä pelissä Putinin kädessä.
Tonttujoukot huomio, ja katse oikeaan… komentaa Putleri 9.5. paraatissa. Venäjän toimesta Ukrainan sodassa on syntynyt tunaroinnin maailmanennätyksiä siihen tahtiin, ettei minkään valtion armeija koskaan tule ylittämään niitä. Ja Venäjän on ihan turha uhota niillä ydinaseillaan. Jos länsi antaa vastaiskun on koko Venäjä mustalla muralla. Ei jää edes kivestä kiveksen päälle.
Jean S kirjoitti: ”…mutta käsittääseni puolueettomuuden ja uskottavan puolustuksen tarkoitus on ollut varmistaa, että Suomi olisi paikka, jonka valloittaminen ei olisi kovin kiinnostavaa kenellekään, ja joka pyrkisi liittoutumattomuudella välttämään isompien maiden pelinappulaksi joutumisen…”
Suomi ja Neuvostoliitto allekirjoittivat hyökkäämättömyyssopimuksen 1932, Suomi vakuutteli koko -30 luvun puolueettomuuttaan, puolustus oli uskottava (sen saivat ryssätkin karvaasti kokea hyökättyään Suomeen -39). Oliko noilla mitään ennalta ehkäisevää vaikutusta? No ei ollut, vaan Suomesta tuli pelinappula Molotov/Ribbentrop sopimuksen myötä. Vainoharhaiset diktaattorit keksivät aina tekosyyn hyökätä valtioon, jonka kokevat sairaassa mielikuvituksessaan uhaksi. Nyt Suomen kannattaa ottaa ajoissa paras mahdollinen palovakuutus.
Venäjä kulkee tässä sodassa katastrofista toiseen. Miehistö- ja kalustotappiot ovat valtavat, korkeita upseereita on kaatunut kolmisenkymmentä. Lisäksi monet tehneet itsemurhan ja muutama heitetty tyrmään. Miehistö kapinoi. Kalustoa on pakko alkaa säästämään, koska uusia ei voida pakotteista johtuen valmistaa. Kyseenalaista on, saavatko enää kunnon hyökkäystä aikaan Ukrainan itäosissa. Ohjuksilla pystyvät tietenkin moukaroimaan, mutta se ei alueen haltuunottoon riitä. Toivottavasti lännen aseapu ehtii ajoissa perille. Voitonpäivä lähestyy, mielenkiintoista nähdä kuka silloin juhlii.