Normi istutustaksa palkkana on 8-10 senttiä kappale ja ostopalveluna yrittäjälle 14-20 senttiä kappale.

Silloin kun kysyntä ylittää selvästi tarjonnan, on turha asettaa pyynti- tai pohjahintaa, jos tila-arvion tiedot ja arvioitu hinta on kerrottu. Jos taas myyjän hintaodotus on jo valmiiksi epärealistinen, mielestäni pyyntihinta tulee kertoa (tai välittäjän pitää harkita, ottako lainkaan välitykseen).
Ongelmana arvioissa näyttää olevan, että osa arvioi vain puhtaasti metsätaloudellisen arvon, kun osa sisällyttää tila-arvioon muita arvoja ja myös markkinatilanteen vaikutuksen hintaan. Tästä toivoisinkin keskustelua, kumpi on mielestänne ”oikeampi” tapa arvioida?
Itse olen sitä mieltä, että tila-arvio summa-arvomenetelmällä on vain metsätaloudellinen arvio ja muut hintaan vaikuttavat tekijät pitää arvioida erikseen ja kertoa niin myyjille kuin tarjoajillekin.

Jo edellisellä foorumilla tässä jutussa ilmeni aloittajan taholta niin paljon ristiriitaista tietoa, että edelleenkin epäilen koko tarinan todenperäisyyttä. Jos juttu on tosi ja suurin piirtein aloittajan kuvaamalla tavalla tapahtunut, vastuussa on pääsääntöisesti korjuun suorittanut urakoitsija (mikäli leimikon rajaus ja työmaan ohjeistus ovat olleet asianmukaiset). Urakoitsijan vastuuvakuutus tulee korvaamaan aiheutetun haitan, oma arvioni summasta on max. 3000- 5000 euroa.
Edellenkin epäselväksi on jäänyt mm. Mhy:n rooli, vaikka aloittaja vihjailee heidän mukanaolostaan. Oletan siis, että mukana on ollut Mhy:n valtakirjakauppa? Siinä tapauksessa he ovat tietysti vastuussa työmaan ohjeistuksesta ja valvonnasta, muussa tapauksessa puut ostaneen yhtiön korjuuesimies. Kaikista varmin asia on, että ainoat voittajat tässä riitelyssä tulevat olemaan juristeja. Jään odottamaan lopputulosta mielenkiinnolla.