Käyttäjän Veli-Jussi Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Päätehakkuun viivästyttäminen ei välttämättä vähennä kasvua. Kun metsä päätehakataan, kestää useita vuosia, ennen kuin taimikko kasvaa kasvatusmetsän nopeudella.
Itse kannatan päätehakkuiden viivästyttämistä jos:
a) metsä on terve ja sillä on hyvät latvukset
b) osataan harventaa varttunut tiheä kasvatusmetsikkä (esim 400 r/ha) tiheyteen 200 r/ha (parhaat valtapuut) ja annetaan lannoitus perään, jolloin kasvuun sadaan vielä uusi spurtti.
c) pohjavesi syk -kev välissä ei ole liian korkealla ja alikasvokset on raivattu poisEtuna viistyttämisessä em ehdoilla on, että saadaan lisää kannattavan tukkikasvatuksen vuosia ilman kuluja. Metsikön elinvoimaa, tuhoja ja kasvua vain on tarkkailtava koko ajan ja tehtävä päätehakkuupäätös heti jos tilanne heikkenee.
Voi kokemuksesta sanoa, että innovoimani ja jo 30 v toteuttamani ajouramätästys (20 m välein 3-4 m leveät, 50-60 cm syvät, viistoreunaiset luiskat), joilta saa maata 400-500 l/mätäs, hoitaa mainitsemasi ongelmat täysin.
Suuret mättää päältä kuokalla tasoitettuna (2 istuttajaa, ensimmäisellä kuokka ja toisella putki ja taimet) antaa taimille 2-4 v kilpailuvapaa kasvuaikaa korkealla, lämpimällä ja valoisalla mättäällä, johon tukkimiehen täi tai myyräkään ei nouse eikä vesatkaa alussa varjosta.
Hirvistä aiheutuu 17 eri vahinkolajia, joiden yhteinen kustannus on toista miljardia.
Metsien kasvu pysyy luokkaa 20 % alemmalla tasolla kuin ilman hirvieläimiä. Kuusettuminen ja 5 milj. tn latvojen ja kasvukerkkien syönti vaikuttaa merkittävästi.
20 % metsien kasvun arvosta on jo 800 miljoonaa. Loppu tulee muista tuholajeista.
Sitoutuva hiili 20 % runkopuuta. 70 % menee maan alle ja osansa menee oksiin.
Jos osaat kasvattaa runkopuut tukiksi korkealla prosentilla, tienaat hiilen sidonnasta.
Uusraihnaisuus, ”väsyminen”, paapova yhteiskunta (nätisti sanottuna: kannustinloukut), osaamattomuus ja laiskuus aiheuttavat huonon metsänhoidon kautta maaseudulle, teollisuudelle ja yhteiskunnalle jättitappiota.
Metsäosaamisen koulutus on menossa ihan kiville, eikä kunnon osaajia tule enää läheskään tarpeeksi mistään kouluista.
Meidän kartanossa jatkuvaa kasvatusta eli harsintahakkuita tehtiin lähes koko 1800-luku.
Isoisä lopetti sen 1908 isännäksi tultuaan, mutta 1980-luvulle asti on jälkiä paikkailtu. Metsänhoitaja isäni jälkeen olen pannut tuulemaan ja nostanut kasvun 4900 m3:sta nykyiseen yli 9000 m3:oon. Se on lisäksi kiihtymässä yli 12.000 m3:oon seuraavan 20 v aikana.
Keinoina on rotutaimet 1200/ha, aluksi pallekyntö ja viim. 30 v. ajouraojamätästys suurine 400 l mättäineen, erittäin aikainen ja huolellinen taimikonhoito (oksasaksi – kantomyrkkysieni- menetelmällä) valtapuiden pitäminen koko ajan täysilatvuksisena 600 – 400 – 200 r/ha tiheyksillä sekä B-, N- ja tuhkalannoitukset.
Jatkuva kasvatus on kuin hyvän metsänhoidon ja metsän taloustuoton irvikuva, jossa laiminlyödään kaikki järkevät elementit.
Kyllä huipputehokkaaseen uudistamiseen kannattaa panna 1500 € kulut/ha, kun sillä saadaan 10.000 – 20.000 € suuremmat hakkuutulot ja vielä nopeammin. ks artikkelit: vessi.eu.Ylitiheys on maan märkyyden (ojien perkauksia ei tehdä) kanssa suurin kasvatusmetsän kasvun heikentäjä. Muita ovat yläharvennus eli parhaiden puiden poisto, väärä puulaji, boorin puute ja vajaatuottoisiksi rappeutuneiden metsien seisottaminen.
Kun hyväkasvuinen ja järeä kasvatusmetsä (300-400 r/ha) sulkeutuu, kasvu hidastuu nopeasti. Silloin on järkevää tehdä ns. ”suoperharvennus”, jossa jätetään vain 200 parasta r/ha. Ne ottavat vielä kovan kasvuspurtin ja tulevat yllättävän nopeasti luokkaan 2 m3:n puiksi, joissa lähes kaikki kasvu on tukkikasvua. Halpa kuitupuu kutistuu yhteen pieneen latvapölliin. Tätä keskimäärin 7 m puuvälein olevaa metsää voi kasvattaa vielä vuosikymmeniä ja kasvuakin tulee mukavasti (8-12 m3/ha/v) jos on osattu pitää latvukset pitkinä ja ojat kunnossa.