Valitettavasti räpeltämistäkin esiintyy.

Ensin esimerkkejä räpeltämisestä, jonka kohteeksi olen joutunut, vaikka itselläni ei ole ollut hakkuuta:

-metsääni oli kerran ilmestynyt aivan yllättäin naapurin puita varten noin satametrinen ajoura, johon oli kaadettu kantavuuden parantamiseksi koko matkalta lähes tukkikokoiset uran paikalla kasvaneet puut ja siitä huolimatta urasta ei ollut saatu käyttökelpoista pehmeyden takia,

-lukuisia rajapyykkejäni hävitetty tietymättömiin koneilla – hyvin kallista,

-kymmeniä runkoja kaadettu maaltani koneiden tultua nauhoilla merkityn rajan yli.

Oman metsäni hakkuun ongelmia:

-huonoa puiden valintaa harvennuksissa,

-tolkuttomia, laittoman syviä ajouria,

-metsäojien jättämistä tukituiksi puilla tai maa-aineksella,

-viimeisin ensiharvennus aivan liian harvaksi hakattu.

Yli kymmenen vuotta sitten tehdyt ensiharvennukset  olivat vielä onnistuneita. Ne tehtiin pienehköillä koneilla ja asialla olivat vastuulliset ammattilaiset

Jos tässä jotain positiivista haluaa nähdä niin se on siinä, että tästä suunta voi olla vain parempaan päin.

Mittauslaite lienee luotettava. Mutta harmaita hiuksia tulee kun hakkuualueelta löytyy tietyn puulajin kantoja kymmenittäin, mutta mittaustodistuksesta vain muutamia runkoja. En halua tätä yleistää, mutta ainutkertainen tapaus ei ollut.

Tässä vielä muutama tarkennus ja lisäkommentti

Maanmuokkauksien onnistumisia seuratessani olen huomannut, että syviin kuoppiin istutetut – ei kai enää paljon käytetä – taimet ovat monesti tukehtuneet veteen ja taas mättäille istutetut ovat kuolleet kuivuuteen. Muokkaus näyttää kiihdyttävän heinänkasvua, voimakas eniten. Joskus kuuselle istutetusta alueesta näyttää tulleen miltei puhdas osin huonolaatuinen koivikko. Käsin tehtävä heinäntorjunta on kevyesti auratuilla mailla helpompaa, taimet löytyvät helposti riveistä. Yleistykset ovat vaikeita, kaikki tilanteet ovat enemmän tai vähemmän erilaisia.

Varsin tärkeä näkökulma on myös metsänpohjan muodostuminen vaikeaksi liikkua syvien kuoppien vuoksi, loukkaantumisistakin olen kuullut. Tämäkin näkökulma pitäisi ottaa huomioon ja tänä päivänä vielä entistä enemmän.

Hakkuista on pakko todeta, että valitettavasti on ollut ainakin joitakin ammattitaidottomia tai välinpitämättömiä taikka yhtä aikaa molempia motonkuljettajia. Heille tyypillisiä ovat harvennuksissa väärät kaadettavien puiden valinnat. Parhaita puita kaadetaan ja huonoja jätetään kasvamaan. Metsänomistaja saattaa tuntea metsänsä puut ihan yksilökohtaisesti, joten asia tulee ilmi. Toinen asia sitten on, että kuljettajan on monesti vaikea nähdä puita kunnolla oikeiden valintojen suorittamiseksi. Tähän olisi lääkkeenä toisessa ja mahdollisessa kolmannessa harvennuksessa puiden leimaus – merkkinauhalla – ongelmallisissa kohteissa kuten lahovikaisia koivuja sisältävillä leimikoilla, mikä varmasti kannattaisi taloudellisesti. Harvennuspuukin on kasvanut jopa 50 vuotta. Miksi se pitäisi saada kaadetuksi muutamassa kymmenessä sekunnissa?

Puiden valintaan liittyy myös kysymys puiden pääasiallisesta kauppatavasta, jossa ostaja valitsee ja mittaa ostamansa tavarat, siis puut. Eipä tällaista kauppatapaa juuri muualla käytetä. Siihen liittyy riskejä myyjän kannalta ainakin puiden valinnan osalta kuten edellä on esitetty, mutta ehkä muitakin.